Alunperin näytelmäksi vuonna 1958 Agatha Christien kirjoittama Odottamaton vieras on sovitettu romaaniksi ja suomennettu jo vuonna 1999. Englanninkielinen alkuteos on nimeltään The Unexpected Guest. Käsikirjoituksesta sen on suomentanut Tiina Ohinmaa. Painettu WSOY Juva 1999.
En ole Agatha Christietä lukenutkaan sitten koulu- ja teinivuosien. Niitä tuli silloin luettua pilvin pimein. Jossain vaiheessa täysin fiktiivinen kirjallisuus lakkasi kiinnostamasta ja sen jälkeen olen lukenut enimmäkseen tietokirjoja ja elämäkertoja. Sen verran on tullut annettua fiktiolle periksi viime vuosina, että autofiktiivisiäkin kirjoja on mahtunut kirjastokassiin. Nehän ovat niin muodissakin nyt.
Tähän kirjaan heräsi kiinnostus, kun Turun seudulla asuva monilahjakas sukulaismies kertoi eräillä syntymäpäivillä olevansa mukana Raision teatterin tuotannossa, jonka nimi on Odottamaton vieras ja kirjoittajana Agatha Christie. Nuori mies on siinä ihan keskeisessä roolissa. Eihän tätä kirjaa voi lukemattakaan jättää. Raisioon on sen verran matkaa, ettei taida tulla lähdettyä näytelmää katsomaan.
Näytelmän ensi-ilta on 29.10 ja viimeinen näytös 27.11. Näytäntöjä on 14, joista kaksi on jo loppuunmyyty, ensi-ilta ja yksi lauantai.
Tarina on tyypillisen Christiemäinen. On tapahtunut murha ja siihen syyllinen näyttää aluksi ilmeiseltä. Tarinan edetessä potentiaalisia murhaajia ilmestyy lisää ja lukija päätyy arvailussaan väärään ehdokkaaseen. Loppuratkaisu on aina yllätys. Niin käy tässäkin kirjassa.
Satunnainen ohikulkija Michael on ajanut ojaan ja menee hakemaan apua läheisestä kartanosta ja pelmahtaa keskelle vasta tapahtunutta murhaa. Tuore leskirouva seisoo ase kädessään huoneen nurkassa. Leski tunnustaa heti ampuneensa juopon ja sadistisen miehensä. Michael alkaa heti suunnitella peitetarinaa lesken kanssa, jotta tämä ei joutuisi vankilaan.
Kun poliisi alkaa tutkia murhaa, kaikki menee entistä sekavammaksi. Murhaajakandidaatteja alkaa vilistä vähän joka kantilta katsottuna. Hyvä ehdokas olisi lesken lisäksi hänen rakastajansa tai vainajan heikkolahjainen velipuoli, jota vainaja oli ollut passittamassa hoitolaitokseen vastoin tämän tahtoa.
Kenellä loppujen lopuksi on vahvin motiivi ja kuka oikeasti miehen murhasi? Miksei kukaan epäillyt Michaelia? Mutta olisiko satunnaisella ohikulkijalla ollut mitään syytä murhata tuntematon pyörätuolissa istuva kartanon omistaja?
Tässä on hyvät ainekset näytelmään, koska kaikki tapahtumat sijoittuvat käytännössä kartanon saliin. Kirjanakaan se ei ollut yhtään pöllömpi. Eikä liian paksukaan, vain 164 sivua. Kirjan sivut ovat jo vanhuuttaan kellastuneet, mutta se ei vaikuttanut siltä, että sitä olisi kovin ahkerasti lainattu ja luettu.
Jos asuisin lähempänä Raisiota, menisin kyllä näytelmän katsomaan.
Kuvat: Kirjasampo
Ei kaupallista yhteistyötä.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!