lauantai 7. elokuuta 2021

Ei sitten tarvinnut euroja opetella

 

Yle Draaman tuotantoa oleva kuunnelma Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa kertoo Armi Aavikon elämästä missivuodesta 1977 alkaen vuoteen 2002 eli hänen kuolemaansa saakka.

Minäkin fanitin tyttösenä Armia, kun hänet valittiin Miss Suomeksi vuonna 1977.  Missikiertueellaan hän tuli paikkakunnallemme mannekiininäytökseen silloiseen Abella-muotiliikkeeseen. Olin muiden samanikäisten kanssa kärkkymässä häneltä nimikirjoitusta. Kun minun vuoroni tuli, Armi katsoi minua suoraan silmiin, hymyili kuin enkeli ja kysyi nimeäni. Se hetki on tallentunut mieleeni. Silloin ympärillämme leijaili keijujen siivistä irtoilevaa tähtipölyä.

Apu-lehdessä julkaistiin tuohon aikaan paperinukkeja kulloisenkin hetken kuumimmista julkkiksista. Tietysti Armikin pääsi paperiseen muotoon. Piirsin paperi-Armille lukemattoman määrän paperivaatteita ja unelmoin missiurasta.

Lapsuudessani 1970-luvulla missikisat ja Syksyn Sävel-kilpailut olivat odotettuja ohjelmia. Koko perheen voimin mekin niitä katsoimme. Äitini tykkäsi kovasti oman nuoruutensa aikaisesta missi-Armista, Kuuselasta - mutta Armi Aavikosta tuli hänellekin suuri ihailun kohde. Jos muistan oikein, äitikään ei niin välittänyt Dannysta, vain Armista, niinkuin minäkin. 

Armi unohtui, kun hieman vartuin. Tilalle tulivat Abba, Baccara, Boney M. ja BCR - Armin ja Dannyn laulut jäivät c-kaseteillani muiden nauhoitusten alle.

Vuodet kuluivat. Armin elämä meni eteenpäin, niinkuin minunkin. Minä löysin elämäni miehen, perustimme perheen ja saimme ihanat lapset. Armin elämän mies ei koskaan lunastanut tälle antamaansa lupausta ja Armin unelmat omasta perheestä jäivät toteutumatta.

Tuli joulu vuonna 2001. Vietimme sen perheeni kanssa vanhempieni luona maaseudun rauhassa. Oli lumista, pakkasta ja täysikuun aika. Muistan ajatelleeni, että näin kaunista ei ole jouluaattona koskaan ollut. Armikin vietti joulun äitinsä ja sisarustensa luona. Se joulu oli Armin viimeinen. Niin oli minunkin äitini. Onneksi emme kukaan tienneet sitä silloin, joulua viettäessämme.

Armin kuolinuutinen kirvoitti kaikki valtakunnan lehdet julistamaan asiasta milloin mitäkin - kuolinuutisen jälkeen alkoivat törkyuutiset. Muistan kuinka mekin äitini kanssa otimme osaa tähän yhteiseen suruun  emmekä meinanneet millään ymmärtää, että Armi Aavikko oli kuollut - vain 43-vuotiaana. 

Pian lehdet täyttyivät myös muista uutisista, kuten siitä, että markka jäisi lopullisesti pois käytöstä. Vuoden 2002 alusta helmikuun loppuun asti euro ja markka toimivat hetken rinnakkain valuuttanamme. Kuunnelmassa oli pieni hauska kohta, jossa Armin sisko totesi, että eipä tarvinnut Armin sitten euron käyttöä opetella.

Minun äitini menehtyi äkillisesti vain muutamia viikkoja Armin jälkeen. Aikaa on kulunut, mutta äidin ikävä ei ole kadonnut. Se on asettunut olemaan taka-alalla, mutta monesti tunteet nousevat pinnalle niin monenlaisista muistoista. Niinkuin nytkin tästä Armin elämästä kertovasta kuunnelmasta. Tätä kuunnellessani itketti monta kertaa eikä pelkästään Armin vuoksi. Hassu muisto nousi pintaan. Äidin kuolemasta oli tuolloin kulunut jo jonkin aikaa, kun äidin siskon, kummitätini kanssa puheltiin äidistä. "Eipä tarvinnut äitisi ainakaan euroa opetella, kun niin sitä etukäteen murehti!" hän lausahti lohduttavaan tyyliinsä.




Kuunnelkaa ihmeessä mielestäni kivasti ja laadukkaasti toteutettu Armin tarina. Se on kuunneltavissa enää hetken aikaa. Löytyy Yle Areenasta.

Lue myös aiempi postauksemme:


Yksi lempikappaleistani:




Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / Yle Areena (ei kaupallista yhteistyötä)

Kuvan ja tekstin luvaton kopioimknen on kielletty.

2 kommenttia:

  1. ERIKOISTA TÄSSÄ ARMIN POIS MENOSSA ON SE ETTÄ HÄN OLI JULKKIS, OLI KAUNIS JA OSASI LAULAA, JA HÄN KULKI VIELÄ TUNNETUN KOMEAN LAUALJAN VANAVEDESSÄ, JOS KAIKKEA TÄTÄ EI OLISI OLLUT HÄNEN ELÄMÄSSÄ, EI MONIKAAN HÄNESTÄ OLISI OLLUT TIETOINEN, JA SITTEN KUN HÄN ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ KUOLEE, ON HÄN NIINKUIN KUKA TAHANSA MEISTÄ, VAIKKAPA NIINKUIN MINUN ÄITINI.
    VIIME AIKOINA ON OLLUT JULKKISTEN KUOLEMIA, JUST PARI PÄIVÄÄ SITTEN MIKA SUNGVIST, SILLOIN KAIKKI RAKASTAVAT POIS MENNYTTÄ JA MUISTELEVAT, DANNY JO ON VALMISTAUTUNUT SIIHEN.
    KUKAAN EI TIEDÄ NIISTÄ ARJEN SANKAREISTA JOTKA EI OLE OLLEET MEDIAN PYÖRITYKSESSÄ, EIKÄ JULKKIKSIA, MUTTA OVAT TEHNEET MITTAVAN ELÄMÄN TYÖN, MIHIN EI KAIKKI PYSTY.
    NO EHKÄ JOSKUS ARMI NÄKEE DANNY IKUISUUDESSA, MUISTAVATKO HE SILLOIN TÄSTÄ MAALLISESTA ELÄMÄSTÄ JA JULKISUUDESTA MITÄÄN, TAI JOSPA HE LAULAVAT SIELLÄKIN YHDESSÄ, TAI KENTIES SYYTTELEVÄT TOISIAAN.
    TÄYTYY SANOA ETTÄ SURIN SILLOIN JA SUREN VIELÄKIN JOKAISEN ENNENAIKAISTA JULKKIKSEN KUOLEMAA,JOISTA JOKAINEN OLISI VARMASTI HALUNUT VIELÄ ELÄÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Tiedätkö mitä! Olen niin monta kertaa pohtinut ihan samoja asioita. Kun julkkis kuolee, hänet usein nostetaan jalustalle ja viikkokausia puhutaan - sitten ihminen unohtuu. Kunnes nousee sitten taas pintaan jonkun asian tiimoilta ja taas puhutaan.
      Tavalliset arjen sankarit elävät js kuolevat ilman erityisiä huomioita, vaikka moni olisi ansainnut kiitosta, mieluiten jo eläessään.
      Toinen asia mikä minua ärsyttää on se, kun kuolleesta ihmisestä tehdään puheissa hyvä, vaikka hän eläessään olisi ollut kuinka paha tahansa. Jos ei ole todenperäistä hyvää sanottavaa, niin ollaan sitten sanomatta mitään. Olen kuullut näin ihmiseltä, jonka hyvin ikävä ja ilkeä isä kuoli. Hautajaispuheissa hänet nostettiin melkein pyhimykseksi. Se oli melkein irvokasta, kun kuitenkin kaikki tiesivät totuuden.

      Poista

Kiitos kommentistasi!