 |
| Matarakiitäjä hakeutuu punaisten ja sinipunaisten kukkien mesiruukkujen äärelle. Itse perhosta en onnistunut valokuvaamaan kännykkäkameralla. Kaikista kuvista tuli epätarkkoja. |
Matarakiitäjää (Hyles gallii) ei suotta kutsuta Pohjolan kolibriksi. Se käyttäytyy kukan mettä imiessään kolibrin tavoin, kun se ei laskeudu kukalle, vaan pysyttelee paikoillaan ilmassa siipien käydessä tuhatta ja sataa. Kun matarakiitäjä sitten kiitää pois paikalta sen ääni on kuin vauhtiin kiihdyttävän minkä tahansa suuremmankin kiitäjän. Vauhtiin lähtemisestä tosiaan kuuluu kunnon kiihdytysääni.
Tämä videolla esiintyvä matarakiitäjä tuli alkuillasta pihallemme esittäytymään ja maistamaan verbanan kukkamettä. Tavallisimmin se hakeutuukin juuri punaisten tai sinipunaisten herkkukukkapöytien ääreen. Se liikkuu enimmäkseen iltamyöhällä ja öisin, mutta toisinaan sen voi tavata myös päiväsaikaan.
Muistan aina, kun näimme matarakiitäjän ensimmäistä kertaa. Tuli päällimmäisenä mieleen pikkuruinen lintu ja seuraavaksi joku erikoinen koppakuoriainen. Mutta perhonenhan se olikin. Matarakiitäjä oli ehdolla Suomen kansallisperhoseksi, kun sitä vuonna 2017 Suomi 100 -juhlavuoden hengessä valittiin. Voiton vei tuolloin paatsamasinisiipi. Itse äänestin nokkosperhosta, koska se itselleni edustaa loputtomia lämpöisiä lapsuuden kesiä - nokkosperhonen istumassa päivänkakkaralla kuuluu osana siihen idylliin.
Voit kurkata kaikki ihanat tuolloiset kansallisperhosehdokkaat tästä linkistä:
Kuva ja video: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!