torstai 8. heinäkuuta 2021

Kannattaako kallo halkaista


Paikallisessa sanomalehdessä oli juttu sähköpotkulaudoista. Niitähän on nyt kaikissa isommissa kaupungeissa. Se on kyllä loistava idea. Noissa kuten sähköautoissa vaan on se ikävä puoli, että siihen akkuun tarvitaan louhia paljon litiumia. Mikä se sitten on loppujen lopuksi luontoystävällistä ja ilmastonmuutosta hidastavaa? Toisaalta, litiumakut ovat kevyempiä kuin nykyiset lyijyakut. Litium on kevyttä, se jopa kelluu veden pinnalla.

Sähköpotkulaudalla liikkuessa on vahva suositus kypärän käyttöön, kuten pyöräilijöilläkin. Laitteessa on kypärä "vakiovarusteena" rungossa olevassa laatikossa. En ole yhtään kypärää nähnyt potkulautailijan päässä. Tosin ymmärrän senkin, että sitä toisen käyttämää (hikistä?) kypärää ei ole miellyttävää vetää päähän. Lehden haastattelussa nuori mies sanoi, ettei käytä kypärää, koska "osaa ajaa tällaisella laitteella". Voihan siinä omaakin kypärää käyttää. Mutta harvemmin se on mukana silloin, kun sähköpotkulaudan tarve tulee. Esimerkiksi baarista kotiutuessa. 



Sairaaloiden ensiapuasemat pursuavat sähköpotkulaudoilla hurjastelevia, lähinnä nuoria ja lapsia, yöaikaan humalaisia. Lehdessä haastateltiin jonkun sairaalan ylilääkäriä, joka sanoi, että näitä varten pitäisi olla yksi lääkäri ja hoitaja lisää.

Helsingissä ollaan jo piankin tekemässä rajoituksia muun muassa käyttöalueisiin ja ajonopeuksiin.

Meidän kotikulmat eivät ole sitä aluetta, minne sähköpotkulaudan voi jättää. Asutaan siis "kartan ulkopuolella". Täällä päin asuvilla on ilmeisesti omia sähköpotkulautoja. Meidän kohdalla on menossa vesihuoltoremontti ja katu on revitty auki. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on jätetty kapea väylä, jota pitkin pääsevät kulkemaan, vaikka autotie on poikki. Melkoista vauhtia siinäkin viiletetään menemään sekä potkulaudoilla että polkupyörillä, vaikka tien pinta on soralla ja on kaikenlaista möykkyä ja väliaikaista siltaa. 



Tulee ihan mieleeni jo edesmennyt naapurin mieshenkilö, joka kaatui pahasti pyörällä (ilman kypärää) niihin aikoihin kun noin 20 vuotta sitten muutimme tähän taloon. Hän ei itse muistanut varsinaisesta kaatumisesta mitään. Hänkin varmasti "osasi" ajaa pyörällä kuten edellä mainittu nuori mies. Se kaatuminen vaan ei useimmiten ole itsestä kiinni, vaan jostain muusta tekijästä. Naapurilla oli tärykalvo puhki ja ohimossa reikä. Pusikosta oli itsensä löytänyt iltahämärissä. 

Hän auttoi meitä silti muuttohommissa, vaikka pää ja puoli naamaa oli paketissa. Minä kompuroin muuttohommissa ulkorapuissa ja nilkkani murtui. Tämä ystävällinen naapuri vei minua seuraavana päivänä röntgenkuviin. Meidän Isännällä oli kädet täynnä tekemistä sen muuton kanssa, vaikka olikin muita muuttoapulaisia mukana. Mahtoi siinä joku asiaa (ja meitä) tuntematon sivullinen tuumata, että on ollut reippaan puoleinen perheriita, kun toisella pää paketissa ja toisella jalka.

Kaaduin minä tänäkin kesänä ja kopautin pääni kiveen. Se tapahtui ihan kotipihassa, kun piti mennä jotain kuhkimaan pihalammessa. Meillä oli (ja on) lammen puhdistusprojekti menossa. Lampea reunustavat kivet romahtivat jalkojeni alla, kaaduin ensin ahterin varaan ja siitä edelleen selälleni ja pää kopsahti isoon, onneksi laakeaan kiveen. Vieressä olisi ollut terävämpikin versio. Onneksi en siihen osunut. Ja onneksi en kaatunut kiveen suorin vartaloin, vaan pehmusteen kautta.

Jysäys kiveen oli niin kova, että olin varma siitä, että nyt vähintään kallo halkesi. Erittäin epämiellyttävä tunne. Isäntä saa kohta kaapia minut kivien seasta kasaan. Istuskelin siinä hetken ja nousin ylös eikä mitään sen kummempaa tuntunut sitten koko iltana. En katsonut tarpeelliseksi mennä mihinkään ensiapuun ruuhkauttamaan enemmän apua tarvitsevien jonoa. Nyt on näytetty, että olen kovapäinen jo ihan konkreettisestikin.

Tänään kaaduin taas ihan samoissa puuhissa ja samalla tavalla, mutta en osunut mihinkään. Haukkuli-parka meinasi jäädä alimmaiseksi. Ehdotin Isännälle, että meidän pitäisi laittaa pyöräilykypärät päähän, kun operoidaan jotain lampeen liittyvää, mutta ehdotukseni ei saanut ihan varauksetonta kannatusta.

Kuvat: Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Ei kaupallista yhteistyötä.

 

3 kommenttia:

  1. Onpas sinulla ollut kehno tuuri lampihommissa. Onneksi et päätäsi halkaissut. Täällä maalla ja pienellä kirkonkylällä ei näy sähköpotkulautoja. Ymmärrän, että suurimmissa kaupungeissa niitä on, ja sattuu tapaturmia.

    VastaaPoista
  2. No oli aikakin liikenneministerin toimia, toivottavasti humalassa ajamiset ja hurjat vauhdit loppuvat, samoin onnettomuudet.
    Entisellä asuin alueella näin kun pyörätiellä pikkupoika ajoi aika kovaa vauhtia potkulaudalla useasti, oma potkulauta, pojalla ei ollut kypärää, kun se ei ole pakko, ihmettelen vain vanhempia.

    VastaaPoista
  3. Noissa lammen puhdistushommissa ei helposti voi ennakoida päävammaa toisin kuin noilla pyörillä varustetuilla ajopeleillä huristettaessa. Onneksi sinulle ei käynyt pahemmin <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!