torstai 22. heinäkuuta 2021

Koirahierontaa


Taas tuli hankittua yksi elämänkokemus lisää, kun Haukkulia piti viedä hierontaan ihan eläinlääkärin kehotuksesta. Sillä oli alaselän ja takajalkojen lihakset jumissa, jonka huomasi jo ensimmäisenä asiaa tutkinut eläinlääkäri ja neuvoi meitä varaamaan ajan ortopedian erikoistuneelle eläinlääkärille.

Asia tuli esiin siinä, kun Haukkuli lakkasi yhtenä iltana hyppäämästä mihinkään, esimerkiksi sohvalle tai sänkyyn tai niistä alas. Joka paikkaan sitä piti nostaa. 

Ortopedi tietysti joutui nukuttamaan Haukkulin, jotta röntgenkuvat saisi otettua ja hammaskiven poistettua. (Hammaskivi ei liity tietenkään tähän asiaan, mutta sattumoisin sama ortopedi tekee myös hammaskiven poistoja.) Kun kävin toimenpiteiden jälkeen sen hakemassa pois, se käveli jo omin jaloin ja oli hyvin hereillä ja virkeä. Joskus on haettu klinikalta paljon heikommassakin hapessa Haukkulia pois. 

No niistä röntgenkuvista löytyi sitten alkavaa nivelrikkoa vasemmasta ranteesta. Siihen syödään sekä pitkävaikutteista kipulääkettä parin kuukauden ajan että tulehduskipulääkettä viikon verran. Lisäksi otettiin asioiksemme harjata hampaita joka ilta. Ostin sellaisen vauvojen hammasharjan. Koirien hammastahnaa meillä olikin ennestään. Se maistuu kanalta. Vävy pesi sillä kerran hampaansa ja ihmetteli, että: ”Olipas oudon makuista hammastahnaa.”  😂


Ja niin sitten varattiin aika tunnin mittaisen hierontaan. Hieroja oli ennestään tuttu henkilö, joka on vastikään suorittanut asiaan kuuluvan tutkinnon ja tietää muutenkin koirista paljon. Aluksi Haukkuli oli vähän varuillaan ja epäluuloinen, mutta loppuvaiheessa jo makasi vatsallaan leuka etutassujen päällä ja silmät oli kiinni.



Kun tultiin hieronnasta pois, se hyppäsi auton takapenkiltä itse pois. Sitä se ei ole tehnyt vielä koskaan. Pentuna ei tietysti uskaltanut ja siitä jäi tavaksi nostaa se sieltä alas. Nyt se hyppäsi niin kuin aina olisi tehnyt niin.

Syy alaselän jumitukseen ei selvinnyt, mutta mahdollisesti se vasemman etutassun nivelvaiva on ainakin osasyyllinen.

Kuvat: Pixabay, kuvat eivät liity tapaukseen.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 

2 kommenttia:

  1. Onneksi lemmikkien vaivoihin löytyy nykyisin hyvin apua.
    On sydäntäsärkevää nähdä nelijalkaisen perheenjäsenen kärsivän.
    Nivelrikko taitaa olla aika yleinen vaiva hauvoilla. Meilläkin on siitä kärsitty. Honeyn (Hanin) viimeisenä vuotena annoimme sille itse eläinlääkärin määräämän kipupiikin, kun muu lääkitys ei pitänyt sitä kivuttomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kyllä eläimiä hoidetaan tosiaan yhtä perusteellisesti kuin ihmisiä ja se on tosi hyvä asia. Haukkulilla väittivät olevan "merkittävää ylipainoa", jonka vuoksi määrättiin dieetille. Sehän varmasti pahentaa nivelrikkoa. Tosin tämä oli ensimmäinen kerta, kun asiasta sanottiin ja se on ollut suunnilleen saman painoinen koko aikuisikänsä. Ehkä tällä kertaa oli talven jäljiltä (vähemmän liikuntaa) vähän tukevampi. Jos lääkäri katsoi jostain taulukosta, niin se on kyllä aivan turhaa, koska mielestäni Haukkuli on rotunsa edustajaksi isokokoinen, vaikka onkin tyttö. Pitkä ja vankkarakenteinen. Naapurissa on poikakoira, joka on paljon kevytrakenteisempi ja saattaa mahtuakin taulukoihin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!