keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Kansansuosikit






Mekin aloimme Ukon kanssa seurata YleAreenalta kuunnelmasarjaa, joka kertoo Armi Aavikosta. Nymmahan sen jo kerkesi kuuntelemaan ja postasi aiemmin aiheesta: 


Tätä nyt kirjoittaessani on takana vasta kaksi jaksoa kuuntelua, mutta yhden kerran olen jo itkeä tirauttanut.

Armi oli aikanaan kansan lempilapsi. Suloinen ja aito. Ainakin sellaisen vaikutelman hänestä sai. Kansaan vetoaa useimmiten tavallinen ja helposti lähestyttävä henkilö, sellainen, johon on helppo samaistua, mutta jonka ympärillä leijuu ainakin hyppysellinen tähtipölyä.

Kansansuosikkeja ovat siis henkilöt, asiat tai ilmiöt, jotka nauttivat laajaa suosiota kansan taholta. Nämä henkilöt ja asiat ovat ikäänkuin pyhiä ja sellaisessa asemassa ihmisten mielissä, että eriävää mielipidettä tai arvostelua ei tahdottaisi millään hyväksyä.





Suomalainen kansallisaarre meille itsellemme ja meidän mielestämme kaikille muillekin on tietenkin sauna. Missä muualla kutsutaan vieraita kylään saunomisen merkeissä?  Ja oheen tarjotaan omituinen saunavihta. Vai vasta? Palanpainikkeeksi olutta ja makkaraa, joskus palanutta - vaan ei haittaa!

Suomalaisia peruselintarvikkeita, joita tulee löytyä kaapista kuin kaapista ovat ainakin makkara, ruisleipä, kahvi, sinappi ja peruna ja pakastimessa itse kerättyjä marjoja ja vaniljajäätelöä.  Herkkuhetkiin -  ei kuitenkaan välttämättä yhtä aikaa tarjoiltuna 😬

Välttämättömiin sesonkiruokatuotteisiin kuuluvat  mämmi, kinkku, torttu, rosolli, sima, munkki, mansikka - vaikkei niistä niin pitäisikään. Kun kuuluu asiaan ja oheen, niin sillä hyvä ja pulinat pois.

Sinivalkoiset lauluäänet soivat useimpien korvaan miellyttävinä. Alla lueteltuna esimerkkinä viisi kovaa iskelmätaivaan tähteä. Yhtä lukuunottamatta en voi sietää heistä ketään. Voiko edes pitää paikkaansa? Kolme on oikein inhokkia, ja yksi nyt menettelee.

Olavi Virta
Tapio Rautavaara
Katri-Helena
Danny
Juha Tapio

Sitten ovat nämä kaikki samalta kuulostavat voihkien laulavat nuorehkot tai itseään nuorekkaina pitävät naissolistit, joita en edes erota toisistaan, mutta  kaikki he nauttivat suurta suosiota. Inhoan siis heitä kaikkia 😂 Jenni, Jannika, Ellinoora, Irina, Maija, Erika, Behm, Sanni ja mitä näitä nyt on. 

Levyarkistoista löytyy muutamia melkein kansallislaulun asemaan nousseita legendaarisia kipaleita, joiden arvoa en vaan ymmärrä. Esimerkiksi Tapio Rautavaaran esittämä Päivänsäde ja menninkäinen. Kaunis tarina, mutta niin loputtoman tylsä ja yksitoikkoinen sävelkulku. Inhoan tätä kappaletta yli kaiken ja vielä enemmän, jos joutuu kuulemaan sen karaokeversiona. Paula Koivuniemen Aikuinen nainen on puhkikulutettu juuri karaoken vuoksi, mutta Paulasta ja kappaleesta tykkään silti. Ehkä sen teema osuu ja uppoaa 😆

Finlandia-kappaleesta on myös revitty kaikki irti, kun lukuisat eri esittäjät vetivät sitä aikanaan muun muassa jääkiekkopelien alkuun. Vai loppuunko se oli. Jokainen veti omasta mielestään loistavasti, vaan minä pidin oksennusvatia käden ulottuvilla ihan vaan siksi, kun teki niin hirveän huonoa.

Ylipäätään kaikki kansansuosiota nauttiva melankolia suomaisessa musiikissa on jo niin nähty. Yhtään ei huvita kuunnella kuinka joku kulkee vastatuuleen tai ylämäkeen sydän ja sielu riekaleina eikä koskaan löydä takaisin hänen luokseen tai kotiinsa.

Entäpä urheilulajit, jotka ovat lähellä jokaisen tosi suomalaisen sydäntä. Näitä ovat ainakin mäkihyppy, Formula 1 ja jääkiekko. Ennen tähän kultakehysryhmään kuului myös keihäänheitto, mutta viime menestyksestä ja kultaheittäjien ajoista on jo liian pitkä aika. Jorma Kinnunen ja ne muut kunnolliset keihässankarit eivät ole saaneet siirrettyä valtavankokoisia keihäspöksyjään 😉 seuraajilleen.





Ihmettelen myös Marimekon valta-asemaa verrattuna Vallilaan ja Finlaysoniin. Ero näkyy hinnassa, mutta kahden jälkimmäisen kuosit ovat omaan makuun paljon kauniimpia. Tästähän minä vain hyödyn, kun ei ole ostoslistalla "must have" Marimekkoa. Marimekko on kuin ikoninen vertauskuva suomalaisen tekstiiliteollisuuden menestyksestä ja suomalainenhan on tunnetusti edukseen kun on yllä tasapaksua ja tasaraitaa, mielellään mustavalkoisena. Eikä se ole keittiö eikä mikään jossa ei ole Unikko-kappaa. Itsellänikin sellainen on 😆





Muumi-mukit ja muut Muumi-tuotteet ovat lähellä suomalaisten sydäntä. Minäkin ostan Muumi-mukeja. Mutta en ole koskaan pitänyt Muumi-tarinoista. En lapsena enkä aikuisena. Anteeksi vain jo etukäteen, mutta minun makuuni ne ovat pikkuvanhoja ja näsäviisaita. Vaikka niihin kuuleman mukaan on piilotettuna suuria elämänviisauksia. No, en ole löytänyt.





Entäpä sitten Finlandia-voittajat, kirjat, joita olen monesti yrittänyt lukea. Ne kirjailijat, kansansuosikit, jotka oikeasti repivät tarinansa suomalaisten hikikarpaloista ja sydänjuurista olisivat palkintonsa ansainneet. Mutta ei - ei kelpaa, kun on liian ymmärrettävää, samaistuttavaa ja tavallista.

Kansansuosio ei takaakaan välttämättä kriitikkojen arvostusta eikä mainetta tai varsinkaan mammonaa. Hurjaa kansansuosiosta ovat nauttineet ainakin nämä seuraavat surullisen hahmon sankarit: Matti Nykänen, Rauli Badding Somerjoki, Laila Kinnunen, Olavi Virta, Kikka, Jamppa Tuominen - kaikki kansan rakastamia ja kansansuosiostaan huolimatta tai juuri siksi karun lopun kohdanneita. Edellä mainitut ovat kirjoittaneet nimensä tähtitaivaalle sydänverellään, mutta silti heitä on lopulta jopa halveksittu. Muistan aina kuinka suuri idolini, Elvis Presley, sai julman tuomion lähipiiriin kuuluvalta henkilöltä: "Kuoli huumeisiin! "Kuin koko loistelias ura olisi mitätöity siihen miten lopulta kävi. Rakastin Elvistä entistä enemmän ja hieman halveksin tätä lausujaa.





Jokainen suomalainen tuntee varmasti Jukka Kuoppamäen kappaleen Sininen ja valkoinen. Suurin osa pystyisi lonkalta hyräilemään sävelmää ja moni muistaa sanatkin. Laulu ja sen tekijä, samalla myös esittäjä kuuluvat monen suosikkilistalle. Onko siis suuri synti olla tykkäämättä tällaisesta kansansuosikista, sekä laulusta että esittäjästä?

Kansansuosikkeja tai kansaninhokkeja, jokaisella lienee omansa - sellaisiakin, joista toisia ei saisi inhota ja toisia taas pitäisi vain rakastaa. Tai toisin päin.

Nouseeko mieleesi joku kansansuosikin asemaan noussut henkilö tai asia, jonka suosion salaisuutta et ymmärrä?
Tai kansansuosikkia, jonka kuuluisikin saada enemmän arvostusta?



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.












4 kommenttia:

  1. Vesa-Matti Loiri voisi ymmärtää jättäytyä sivuun. Hän oli hyvä joskus näyttelijänä, mutta nyt kun näen hänet jossain elokuvassa tai livenä esiintymässä, niin tunnen myötähäpeää. Loirin Eino Leino tulkinnat ovat aivan liian ylitunteellisia minun makuuni. Pidän enemmän Olavi Uusivirran Leino-tyylistä.

    Tapio Rautavaarasta pidän, mutta en Eino Grönistä.

    Marimekolta, Vallilalta ja Finlaysonilta kaikilta toivon, että painaisivat jotain rauhallisempia, yksivärisempiä kuoseja. Kun kattaa riemunkirjavan pöytäliinan päälle, niin astioiden pitäisi olla valkoisia tai ainakin yksivärisiä samoin lautasliinojen.

    Eikös Nanso ole myös yksi kansansuosikki? Pidin aiemmin enemmän Nanson tuotteista. Nyt siellä on alettu tehdä kauhean isoja vaatteita. Kun kansa lihoo niin suurennetaan kokoja. Olen joutunut palauttamaan jopa S-kokoja verkkokaupan vaatteita, vaikka olen vähän alle 170-senttinen ja normaalipainoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Samaa mieltä Loirista. Hän on moniosaaja ja ammattilainen, mutta olisi hyvä lopettaa aikanaan ns. huipulla eikä jäädä roikkumaan julkisuuteen. Aikansa kutakin. Juuri nämä kansan "lempilapset" tuppaavat jäämään kaikkien iloksi 😬 kuolemaansa saakka. Tyylikäs uran lopetus olisi parempi mielestäni.
      Dannykin veti jo kymmenisen vuotta sitten jäähyväiskiertueella - no, kuka sen sanoo kuinka pitkä tai lyhyt sen kiertueen tulee olla. Ehkä se on elämänpituinen.
      Nanso on yksi lempivaatemerkkini. Varsinkin 70-luvun retrokuosit. Nanson laatukin on pysynyt aika hyvänä.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus tai postaus, jossa paljon tuttuja nimiä, joukosta puuttui ne minun nuoruuden aikaiset artistit kuten;
    Kirka, Markku
    *************
    Aro, Kake Randelin, Kristian, Tapio Heinonen,
    **********************************************
    nykyään en kuuntele ketään näistä, paitsi en koskaan kyllästy
    Markus Tranberin lauluihin " vain kotka lentää aurinkoon," ja "
    **************************************************************
    viimeinen kevät"
    ****************
    myös Englannikielen versiona upeat kappaleet,(leo Rojas instrumentti) kaikkein eniten tykkään Ameriikan laulajista, niinkuin Elvis, Paul Simon ja Granfungel, harmi kun tänne muutettuamme Nostalgia radio kanava ei toimi.
    Telkkarissa nykyään on aina ne samat, olipa laulajat tai tuomarit,
    radiostakin kuulee aina ne samat, siksi en kuuntele ollenkaan radiota.
    Minulle kaupusteltiin sellaista laitetta telkkariin, jotta voin aamusta iltaan istua TV,n äärellä, en tiedä olenko yksinkertainen kun sanoin että en katso TV,tä lähes ollenkaan, ainut on TV7 jota katson, tai sit netin kautta jotain.
    Tänään vein SPR,ään tavaraa, ja kasasin kaikki pikku kasetit ja cd,t
    vietäväksi eko torille, huomasin että olipa vanhoja alkuperäisiä kesetteja joukossa, kuten Irvinin, Dingon ja Katri-Helenan, Reijo Taipaleen..., joku keräilijä ehkä löytää ne sitten eko torilta.
    Muumi mukeja on minulla vain yksi.
    Urheilu on se jääkiekko silloin kun Suomi pelaa, jalkapalloa jonkin verran katsoin loppu ottelut.
    Danny esitti laulun " sitten kun kaikki rakastaa mua" ehkä hänet koroitetaan julkisuuteen ja riepostellaan hänen elämää sitten kun hän joskus kuolee, ja etsitään jos jonkinlaisia salaisuuksia,
    sitä kai laulu tarkoitti.
    Armin tarinaa en ole kuunnellut, en aio kuunnellakkaan, en nosta ketään merkittäväksi, ihmisillä kaikilla on vain erilaisia lahjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos komnentistasi!
      Tuo ajatus, ettet nosta ketään henkilöä merkittäväksi, on erittäin hyvä. Kaikki me olemme keskimäärin yhtä hyviä, jokaisella on hyveensä ja paheensa, lahjansa ja avunsa.
      Mutta jotkut ihmiset nostavat itse itsensä muiden yläpuolelle. Näitä löytyy julkkiksista ja ihan tavallisista ihmisistä. Tällainen ylimielisyys on mielestäni sietämätöntä ja kertoo ihmisen itsekkyydestä ja typeryydestä.

      Elvis on minun kaikkien aikojen suosikkini. On ollut lapsesta saakka. Simon ja Garfunkel kuuluvat myös lemppareihini. Beatleskin on hyvä ja moni muu, osa heistä jo edesmenneitä.

      Television musiikki- ja muissakin ohjelmissa on aina samat naamat, sekä esiintymässä että juontamassa. Esimerkiksi Mikko Leppilampi, Marja Hintikka ja Vappu Pimiä. Pitemmän päälle tyyppi rupeaa sitten ärsyttämään. Yhteen aikaan Aku Hirvimiemi oli joka ohjelmassa. Tykkäsin hänestä aluksi, mutta liika on liikaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!