Aivomme eivät ole tottuneet siihen suureen informaatio- ja ärsykemäärään, joka on nykyään ympärillämme. Hälyinen ympäristö on myös haitaksi stressijärjestelmällemme, joka on suunniteltu kohtaamaan vain harvoin ilmeneviä voimakkaita stressipiikkejä. Kuten esimerkiksi petoeläimen kohtaaminen metsässä. Se on nopeasti ohi ja aivot pääsevät palautumaan nopeasti.
Selviytymisemme kannalta on ollut tärkeää, että aina kun ympäristöstä tulee uusi ärsyke, on pakko orientoitua siihen ja tarkistaa, ettei se ole vaarallinen. Tämä aivojen toimintaperiaate näyttäytyy haitallisena ominaisuutena avokonttorissa. Keskittyminen herpaantuu kollegan puhuessa kovaan ääneen tai kävellessä työpisteen ohi. Meidät on pakotettu avokonttoreihin kysymättä työntekijöiden mielipidettä. Monessa avokonttorissa ei ole minkäänlaisia käytössääntöjä, milloin saa työkaverin keskeyttää ja kuinka isolla volyymilla on korrektia puhua.
Suuri osa työpäivistä kuluu sälähommiin sekä ärsykkeisiin ja keskeytyksiin reagoimiseen. Hallinnan tunne katoaa ja päässä alkaa tuntua stressaava jyskytys: milloin omaa ydintyötä ehtii tehdä? Kalifornian yliopiston informatiikan professori Gloria Mark on laskenut kollegoidensa avustuksella, että ihmisellä menee 20 minuuttia palata tehtävään, jota oli ennen keskeytystä tekemässä. Jos on päässyt hyvään työn imuun, on työn keskeytyminen erityisen haitallista, koska siihen on vaikea orientoitua uudelleen.
Stressijärjestelmämme ei ole tottunut jatkuviin keskeytyksiin. Stressireaktio virittyy aivojen tunnekeskuksissa mantelitumakkeissa, joita on molemmissa aivopuoliskoissa yksi kappale. Arjen stressitilanteissa saatamme pelätä, ettemme ehdi hoitaa työtämme määräaikaan mennessä ja työtehtävät kaatuvat päälle. Jos stressi pitkittyy, mantelitumakkeet ovat koko ajan hieman aktiivisia. Vähitellen ne kasvavat ja alkavat reagoida yhä pienempiin ärsykkeisiin. Stressi viriää entistäkin helpommin. Stressin jatkuessa muutoksia tapahtuu myös aivojen kehittyneemmissä osissa eli etuotsalohkoissa.
Etuotsalohkojen tehtävä on stressitilanteessa viestiä mantelitumakkeiden kanssa. Jos mantelitumakkeet ovat jatkuvasti aktiiviset, myös etuotsalohkot joutuvat työskentelemään jatkuvasti. Sen seurauksena etuotsalohkot voivat ohentua ja niiden toimintateho vähenee. Tämä johtaa siihen, että keskittymiskyky ja muisti alkavat heikentyä ja stressinhallintakyky heikkenee entisestään.
Aivoissa tapahtuvia muutoksia voidaan todeta magneettikuvauksin. Kroonisesta stressistä kärsivien ihmisten aivokuvat eroavat verrokkien kuvista. Stressaantuneiden työntekijöiden mantelitumakkeet ovat kasvaneet ja koetun stressin voimakkuus on kytköksissä mantelitumakkeen kokoon. Kroonisesta stressistä kärsivien etuotsalohkot ovat ohentuneet. Tämän lisäksi hienomotoriikka heikentyy, koska liikkeisiin osallistuvat häntätumakkeet pienenevät. Aivoissa tapahtuvia muutoksia on tutkinut magneettikuvauksen avulla Tukholman Karoliinisen instituutin neurologi Ivanka Savic.
Hallinnan tunne vaikuttaa kuormituksen sietoon. Ihminen voi selviytyä ajoittain suurestakin työmäärästä, jos hän kokee hallitsevansa sitä ja pystyvänsä vaikuttamaan kuormituksen määrään.
Aivotutkija Mona Moisala arvelee, että harvan työ on sellaista, että tavoitettavissa pitäisi olla ihan koko ajan. Sen vuoksi viiden eri viestintäkanavan seuraaminen koko ajan ei ole tarpeellista. Sähköpostin voi lukea kerran tai pari päivässä ja pitää muun ajan sen kiinni. Kiireellisen ja vähemmän kiireellisen viestin vaihtoon on perusteltua käyttää erilaisia viestintäsovelluksia. Kiireellistä asiaa ei siis kannata lähettää sähköpostitse.
Saatamme myös itse addiktoitua seuraamaan montaa viestintäkanavaa tarpeettoman usein. Saamme myös mielihyvää pienten sälähommien suorittamisesta, esimerkiksi sähköpostin turhien viestien siivoamisesta. Pidempien ja suurempien tehtäväkokonaisuuksien suorittaminen ei tuota samanlaista lyhytaikaisen palkkion tunnetta. Sen vuoksi aivotutkija kehottaakin palastelemaan isot työt mahdollisimman pieniksi osatehtäviksi ja palkitsemaan sitten itsensä vaikka kahvikupillisella. Tai jutteluhetkellä työkaverin kanssa, kunhan jutellaan jostain muusta kuin työasioista. Lounastauoilla tulisi keskustella muista kuin työhön liittyvistä asioista, jotta aivot saadaan hetkeksi narikkaan.
Lähde: Tiede-lehti nro 6/2020, Tanja Vasaman artikkeli. Ei kaupallista yhteistyötä.
Yksi tärkeä asia omasta mielestäni on myös se, että kenenkään ei pitäisi käyttää työkavereitaan roskakorina ja sylkykuppina. Kaikilla meillä on omat rasitteemme työssämme ja ristimme kannettavanamme, eikä niitä tarvitse aamusta alkaen kaataa työkaverin niskaan.
Silloin tällöin on tietysti hyvä avautua tai jos tilanne niin vaatii. Tähän pätee sama kuin somen käyttöön ja siellä kommentointiin: Jos ei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa tai kommentoitavaa, älä sano mitään.
Työskentelytiloissa tulisi käydä vain työhön liittyviä hillittyjä keskusteluja. Muihin asioihin liittyvät keskustelut voi hoitaa muissa tiloissa. Kaikki tämä vähentäisi työtilojen melukuormaa avokonttorissa.
Avokonttorissa tulisi säilyttää hiljainen tunnelma kirjastotyyliin. Ainakaan ei pitäisi toisiin pöytiin huudella omiaan. Ei edes työasioissa. Sitä varten on olemassa muita kommunikointivälineitä.
Me olemme erilaisia sietokyvyltämme. Toista ei haittaa jatkuva taustahäly ja jollekin toiselle kaikki turha melu voi olla hyvin stressaavaa ja kuluttavaa.
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen luvatta on kielletty.
Tuo on niin totta, että meillä on 10 000 vuotta vanhat kivikautiset aivot, eivätkä ne taivu nykyiseen stressikuormitukseen. Myös ruoan suhteen aivot on kivikautiset ja halajavat energiapitoista ruokaa eli rasvaa ja sokeria. Avokonttori on kamala työpaikka.
VastaaPoistaJa myös suolistomikrobisto on "kivikautinen". Sen takia saadaan paljon vatsavaivoja ja suolistosairauksia, kun ei ole totuttu roskaruokiin ja lisäaineisiin ja sokerin ja lihan paljouteen. Jotkut ihmiset tykkää pitää esim. radiota päällä hiljaisena taustahälynä, kun tekevät töitä. Se on minusta ihan käsittämätöntä. Kun ja jos sitä ei pysty kunnolla kuuntelemaan, ainakin puhe kuuluu radiosta yhtenä muminana.
VastaaPoista