Aloitin ennen viime joulua lukemaan tätä lähes 900-sivuista järkälettä.
Paikoitellen se on ollut melko puisevaakin luettavaa, ainakin niiltä osin kuin kerrotaan USAn sisäpolitiikkaan liittyvistä asioista. En jaksaisi ihan niin yksityiskohtaisia selostuksia. Välissä on paljon kiinnostavampiakin tarinoita. Vaimostaan Michellestä ja kahdesta tyttärestään hän kirjoittaa aina lämpimään ja rakastavaan sävyyn. Michellellä oli tekeillä maan lasten hyvinvointiin liittyvä hanke, joka presidentin piti saada läpi päättävissä elimissä, muuten hän olisi kuulemma ”joutunut ulkoruokintaan”.
Ulkopolitiikkaan ja talouselämään liittyvät kertomukset kiinnostivat minua paljon enemmän. Obama tuntuu olevan hyvin perillä koko maailman talousasioista sekä historiasta. Hänen mukaansa Euroopan ja USAn taloudet ovat kuin siamilaiset kaksoset. Sehän jo tiedetäänkin ennestään. Mitä USAn pörsseissä tänään, sitä huomenna Euroopan pörsseissä.
Eniten kirjasta saa irti tietenkin lukija, joka tuntee paremmin USAn sisäpolitiikkaa sekä vallan ja päätöksenteon kiemuroita ja ihmisiä nimeltä. Oudointa maan demokratiassa on se, että kansanedustuslaitoksessa on käytännössä vain kaksi puoluetta. Se korostaa ja ruokkii maan kahtia jakautuneisuutta entisestään. Ja politiikka on niin likaista peliä...
Kirjaa lukiessa ja Black Lives Matter -kansanliikettä seuratessa tulee mieleen, että mustiin ja latinoihin sekä muihin värillisiin kohdistuva syrjintä ja ennakkoluuloisuus ei USAn mantereelta tule loppumaan vielä pitkään aikaan. Se on niin syvälle juurtunut, että sen täytyy olla amerikkalaisilla jo geeneissä. Nopeammin saadaan sukupuolten välinen tasa-arvo toimimaan maailmassa kuin rotujen välinen USAssa.
Helsingin Sanomat: ”SUKUPUOLTEN tasa-arvon saavuttamiseen menee maailmassa nykyisellä vauhdilla 136 vuotta, laskee Maailman talousfoorumi WEF tuoreessa tasa-arvoraportissaan.”
Obama kertoo kirjassa rakastavansa työtään. Ainoastaan synkimmillä hetkillä hän tuntee huonoja tuntemuksia, esimerkiksi ottaessaan vastaan sotilaita sinkkiarkuissa tai vieraillessaan alueilla, joita on kohdannut jokin katastrofi. Hän tekee työtään lähes vuorokaudet ympäri. Kahden virkakautensa aikana hän joutui tosi vaikeisiin tilanteisiin. Maan terveydenhuoltouudistuksen läpivienti, Lähi-idän ja Libyan kriisit, Meksikonlahden valtava öljyonnettomuus, Osama bin Ladenin eliminointi ensimmäisen virkakauden lopulla, Trumpin esittämät provosoivat epäilyt Obaman oikeutukseen toimia presidenttinä sen vuoksi, ettei olisi syntynyt USAn maaperällä. Ja monta muuta. Kaikista näistä kerrottiin kirjassa ja bin Ladenin tapauksesta viimeisessä luvussa, jota piti lukea melkein henkeä pidätellen. Kaikkea ei kerrottu tietenkään kovin yksityiskohtaisesti, mutta lukija sai hyvän kuvan, kuinka perusteellisesti ja pitkään mietitty ja suunniteltu projekti se oli. Ja miten helposti se olisi voinut mennä pieleenkin.
Eniten pidin kirjassa Obaman inhimillisestä ja vaatimattomasta elämänasenteesta sekä asenteesta työhönsä, asemaansa ja aikaansaannoksiinsa. Monet vastaavanlaiseen asemaan päässeet valtionpäämiehet ovat ja ovat olleet suorastaan pelottavia ja käyttäneet valtaansa väärin. Obama vaikuttaa tavalliselta ihmiseltä ja selväjärkiseltä perheenisältä. Lisäksi hän on huomattavan älykäs, viisas, oikeudenmukainen ja kokenut valtiomies. Ehdottomasti oma suosikkini presidenttinä ja ihmisenä!
Hetkittäisestä puisevuudesta huolimatta tämä on ainutlaatuinen kirja. Uskomatonta, miten yksityiskohtaista työtä kirjoittaja on tehnyt muistelmiaan kirjoittaessaan. Kuten jo aikaisemmin taisin todeta, jostain on hänen täytynyt ottaa sekin aika, että on kirjoittanut muistiinpanoja kaikesta mahdollisesta. No, ainakin tärkeimmistä tapahtumista. Mutta mistä niistäkään ennalta aina tietää, mikä muodostuu loppujen lopuksi tärkeäksi tapahtumaksi. Ja onhan kirjan toteutuksessa ollut mukana hirmuinen leegio erilaisia avustajia. En jaksanut kiitoksista laskea nimiä, mutta niitä oli varmasti toista sataa.
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuva kirjan takakannesta: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty
No, onpas valtava kirja. Minä olen aina ajatellut, että miksi jenkeissä on vain kaksi puoluetta ja niin kuin kirjoitit, se jakaa kansan. Olen samaa mieltä myös siitä, että rasismi kulkee jenkeissä pohjavirtana, eikä se ehdy. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!
VastaaPoistaNo juu ja luin tässä välillä lukuisia muita kirjoja, jotka ahneuksissani olin kirjastosta varannut. Ostin tuon Luvatun maan ennen joulua omaksi, niin se toimi varalukemistona. Hyvää viikon jatkoa myös!
PoistaMuistelen että ameriikkalainen"jaettu maa" tv sarja tuli joskus kauan sitten, se oli hyvä sarja, siinä näytteli pääosaa Patrik swayze,
VastaaPoistatulisipa se joskus uudestaan.
Sen voisi saada jostain dvd-levynä, jonka voisit katsoa, jos sinulla on siihen sopiva laite. Onnistuuhan sen katsominen tietokoneeltakin, jos siinä on levyasema. Omassa läppärissäni ei näköjään enää ole levyasemaa, mutta vanhemmassa vielä on. Juuri pari viikkoa sitten Isäntä elvytti pölyyntyneen dvd-soittimen kaapista, hankki siihen HDMI-liittimen ja alkoi katsoa lempisarjaansa dvd:ltä.
Poista