Veriryhmä voi suojata taudeilta

Ihmisen perusveriryhmiä on kahdeksan: A+, A-, O+, O-, AB+, AB-, B+ ja B-. Rhesus-tekijöitä on verisoluissamme lähes viisikymmentä erilaista, mutta verenluovuttajilta tutkitaan niistä vain yksi, D-antigeeni.

Antigeenit ovat punasolujen pinnalta sojottavia rakenteita. Ne ovat kuhunkin veriryhmään kuuluvalla erilaisia ja O-veriryhmään kuuluvilla niitä ei ole lainkaan. Sen vuoksi O-veriryhmän verta voidaan antaa verensiirrossa kaikkiin muihin veriryhmiin kuuluville henkilöille. Verensiirtojen kannalta arvokkainta on Rh-negatiivinen O-veri. 

Sen sijaan, jos vaikka A-ryhmään kuuluvalle annetaan B-ryhmän verta, vääränlaiset antigeenit hyökkäävät A-ryhmän antigeenien kimppuun ja veri saostuu. Tilanne muuttuu saajalle hengenvaaralliseksi. 

Veriryhmätekijöitä tunnetaan jo yli 300 ja uusia löydetään jatkuvasti. Perusryhmien lisäksi tunnetaan muun muassa Kell, Duffy, Kidd, Diego, Scianna, Fors ja Augustine. Uusi ryhmä saa nimensä potilaalta, jolta uudentyyppinen veri ensimmäisenä tunnistetaan.

Verenluovuttajilta tutkitaan Rhesus-tekijän lisäksi Kell-antigeeni. Syy liittyy odottaviin äiteihin. Sen vuoksi Suomessa annetaan verensiirroissa kaikille tytöille ja synnytysiässä oleville naisille vain K-negatiivisia punasoluja. Jos K-negatiivinen nainen on joskus ottanut vastaan K-positiivista verta ja muodostanut sille vasta-aineita, ne voivat koitua tuhoksi K-positiivisen sikiön punasoluille.

Jotkut veriryhmätekijät suojaavat tietyiltä sairauksilta. Esimerkiksi ihmiset, joiden veressä ei ole Duffy-antigeenia, ovat immuuneja tietyntyyppiselle malarialle. Luonnonvalinta on vaikuttanut niin, että Duffy-negatiivisia veriryhmiä esiintyy varsinkin malaria-alueilla Afrikassa. Malaria tarttuu myös heikommin O-veriryhmän ihmisiin kuin A-, B- ja AB-ryhmien kantajille. O-veriryhmä on yleinen malaria-alueilla ja A-veriryhmä taas siellä, missä malariaa tartuttava hyttynen ei elä, kuten Pohjois-Amerikassa, Fennoskandiassa, Keski-Aasiassa ja Koillis-Venäjällä. 

Vaikka O-veriryhmä suojelee malarialta, se lisää kolerainfektion riskiä. Bangladeshissa O-veriryhmä on harvinaisempi. Kolerabakteereita elää paljon Ganges-virrassa. Myös helikobakteeri-infektion riski on O-veriryhmän ihmisillä muita suurempi.

Veriryhmä vaikuttaa myös sydän- ja verisuonisairauksiin ja verisuonitukoksiin. Laskimotukoksia ja keuhkoveritulppia on A-, B- ja AB-ryhmillä jopa 90 prosenttia enemmän kuin O-ryhmällä. Raskaudenaikaisia suonikohjuja esiintyy kaksinkertaisesti enemmän kuin O-ryhmään kuuluvilla.  O-ryhmäläisen ei silti kannata tuulettaa. O-veriryhmään kuuluvilla on muita suurempi riski kuolla verenvuotoon esimerkiksi onnettomuustilanteissa. 

Hyytyminen kytkeytyy myös dementiaan. Kun verisuonitukoksia syntyy muilla kuin O-ryhmän ihmisillä tavallista herkemmin, myös aivohalvauksen riski on suurempi. Ja tämä taas edesauttaa muistihäiriöiden syntymistä.

Muidenkin sairauksien yhteyksiä veriryhmiin on tutkittu innokkaasti. A-ihmisillä näyttäisi mahasyöpä olevan yleisempi kuin muilla. Leukemiaa ja haimasyöpää on vähiten O-veriryhmään kuuluvilla. Myös diabeteksen esiintyvyydessä on eroja eri veriryhmien välillä. 

Näistä ei tutkijan mukaan silti kannata huolestua. Veriryhmiä paljon suurempi merkitys tautien esiintyvyyteen on elintavoilla. Esimerkiksi diabeteksen riski on tupakoitsijoilla 30-40 prosenttia muita suurempi.

Todennäköisesti evoluutiolla on vaikutusta siihen, minkälainen veriryhmä on milläkin alueella ja elinympäristössä ollut hyödyllisin. 

Suomalaisista suurin osa kuuluu A-veriryhmään, Rh-positiiviseen ryhmään jopa 35 prosenttia. Harvinaisin ryhmä on Rh-negatiivinen AB-ryhmä, johon kuuluu vain yksi prosentti kansasta. 

Etelä- ja Väli-Amerikassa väestöstä 90-100 prosenttia kuuluu O-ryhmään. Australian yleisimmät ryhmät ovat O ja A.

Lähde: Tiede-lehti nro 14/2019, artikkeli Mari Heikkilä ja Kirsi Heikkinen sekä Petri Rotsten.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat/Tiede-lehti nro 14/2019 ja Pixabay. 

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen luvattomasti on kielletty.