Unohda minut

 

Alex Schulman: Unohda minut

Alex Schulman kertoo tarinansa perheessä, jossa alkuun kaikki on hyvin. On äiti ja isä ja kolme poikaa. Elämä näyttäytyy Alexin näkökulmasta täydellisen onnellisena siihen saakka kun hän täyttää viisi vuotta. Niillä main äidin juominen alkaa tai Alex käsittää, että on jotain. Alexin ymmärrys on alkuun sitä, että äiti on sairas, ja niinhän hän on. Mutta miten, sitä Alex ei heti voi tietää. Pikkuhiljaa äidin sairaus, alkoholismi alkaa ottaa perheessä lisää tilaa ja sairaus juurtuu perheeseen. Kukaan ei kyseenalaista. Jokainen ottaa oman asemansa ja paikkansa. Isä ei ota sitä tehtävää, joka hänen kuuluisi - ottaa vastuu, kertoa, selittää, pitää lapset turvassa. Alexille kasvaa tuntosarvet ja veljiensä kanssa he oppivat elämään niin, että tunnustellen ja myötäillen elämä sujuu.

Kirja kulkee eri aikatasoissa, muistoja nousee pintaan eri elämän vaiheista. Äidin juominen jatkuu ja isänkin alkoholin käyttö lisääntyy. Vanhempien valmistaessa drinkkejään pojat irrottelevat heille jääkuutioita jääpalarasiasta ja ihmettelevät vain, miksi ne tarttuvat kiinni tiskipöytään. Pojat elävät kaiken keskellä, mutta väistelevät ja elämä näyttää normaalilta, tai niin he ainakin ajattelevat. Äiti ei möykkää eikä kompuroi kodin ulkopuolella, ei rähjää eikä rähise, ei istu kuppiloissa. Ainakaan aluksi.

Sanaton sopimus salaisuudesta syntyy kuin itsestään. Alexilla on tunne, että niin kuuluu tehdä. Tunne on sisäsyntyinen ja velvollisuus. Asiasta ei keskustella isän kanssa. Kaikkien elämä vain pyörii omilla radoillaan keskiössä äiti, joka vetovoimallaan saa tasapainon säilymään. Tasapainon, joka on koko ajan vaakalaudalla ja värisevä kuin pakoon valmistautuvan kauriin sydän. 

Kuinka lojaali lapsi on vanhempaansa kohtaan. Kaipaa syliä ja kättä, joka joskus silittää. Pakahtuu hellittelynimiin ja leikkeihin, vaikka leikkihetkien kerrat vähenevät ja äiti alkaa muuttua. Toiseksi, joka ensin oli ja josta pian vain muistot kannattelevat elämän vaikeutuessa kaikkien oirehtiessa tahoillaan ja tavoillaan. 

Äiti on parhaimmillaan ihastuttava, hellä ja rakastettava. Onko hän rakastava? Ainakin taito rakastaa jää piiloon ja katoaa, kun alkoholi alkaa viedä naista. Alex pelkää henkensä edestä humalaisen äitinsä kyydissä ja vuosia myöhemmin lapsensa puolesta, kun äiti on uskottu lapsenvahdiksi. Alex luottaa ja pettyy, vaan ei ota asiaa puheeksi. 

On kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin äiti on humalassa joka ikinen päivä, eikä asiasta kertaakaan puhuta. Väliin puhutaan muusta ja väliin tulee puhetauko äidin toimesta. Hän loukkaantuu, uhriutuu, vetäytyy ja Alex syyllistyy.

Alkoholistiperheesä kaikki sairastuvat. Sama sairaus, riippuvuus, mutta eri ilmenemismuodot. Oireet ilmaantuvat, mutta ulkomaailma ei välttämättä tunnista alkuperää. Monesti oireet pahenevat, kun perheenjäsen irtaantuu perheestä, esimerkiksi nuoren muuttaessa omilleen. Kun alkaa elää normaalissa ympäristössä ja lapsuudenkodin tasapainottelu häiriintyy. Silti useat ristiriidat pitävät sairautta yllä. Häpeä, salaisuus, trauma - toisaalta läheinen ihmisuhde alkoholistiin, hyvät muistot, toiveet.

Alkoholisoitunutta äitiä pitää suojella ja säästää kohtaamasta totuutta. Kun äiti on huonona, kuten Alexin isä asian ilmaisee, pitää olla kiltisti. Jottei äiti joutuisi kohtaamaan itseään. Tämä toimintatapa on yksi juomisen mahdollistaja ja sen Alexkin tulee tuntemaan lapsuudesta asti. Leivotaan äitienpäiväkakkua, lauletaan äidille lauluja. Annetaan tilaa. Vaietaan. Kun äiti viimein on hoidon äärellä, hän pyytää vaikenemaan, kun olisi aika avautua, vain säästääkseen itseään.

Alex ei syytä eikä hae syyllisiä. Syyt alkavat selvitä pyytämättäkin. Toisaalta hän ei myöskään yritä liikaa ymmärtää. Hän ajelehtii mukana ja ajoittain ihmettelee osaansa ketjussa, jossa ojennetaan viha sukupolvelta toiselle. Hänellekin. Hän tunnistaa oman vihansa ja mistä se on peräisin. Vain niin siitä on mahdollisuus luopua

Anteeksipyyntöä Alex kaipaa, kun äiti raitistuu ja saakin sen jollain tapaa. Mutta hän ei saa tilaisuutta puhua omista tunteistaan ja tuntemuksistaan äidin juomisesta. Tämä on järkyttävä vääryys. Lähes koko siihen astinen elämä on eletty juomisen ehdoilla ja varjossa ja silti pitää vieläkin vaieta. Se on kohtuutonta ja alkoholistin edelleen jatkuvaa vastuuttomuutta, vaikka sairaudesta onkin kysymys. Mutta Alexin äiti saa anteeksi. Ja kun hän kuolee, nousevat pintaan kaikkein kultaisimmat muistot.

                                  🖤

Aiheestaan huolimatta kirja on ihastuttava. Se kertoo lapsen rakkaudesta vanhempaansa kohtaan, kaipuusta hyväksyntään, anteeksiannosta ja sen merkityksestä omaan selviytymiseen. Sukupolvelta toiselle siirtyvistä käyttäytymismalleista ja niiden katkaisemisen vaikeudesta. Kirja on selviytymistarina, joka kertoo myös loputtomasta rakkaudesta.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.