 |
| Vielä on terät tallessa ja muste märkää, vaan taidot ehtyvät. |
Olen oppinut koulussa kirjoittamaan kolmella eri tyylillä: tikkukirjaimin, tekstaten ja kaunolla. Ensimmäiseksi kirjoittamaan opeteltiin tavuviivoin ja tikkukirjaimin. Omat lapset opettelivat enää tikkukirjaimia ja käsialaa, joka on tekstauksen ja kaunokirjoituksen välimuoto. Sen rantautuessa kouluun jotkut opettajat pitivät sitä ainakin alkuun huonona, verrattuna vanhaan kunnon kaunokirjoitukseen. Myöhemmin elämässäni kävin opettelemassa vielä erilaisia kirjoitustekniikoita, kuten kalligrafiaa eli korutekstausta. Harrastusta varten tuli hankittua kalligrafiakyniä erilevyisine terineen ja musteineen. Taidosta on ollut iloa, kun on voinut kirjoittaa kaunista tekstiä vaikkapa kortteihin.
Vaan eipä taida tämä taito saada kovin suurta arvostusta tämän päivän maailmassa. Kaikenlaista tekstiä voi suoltaa tietokoneelta ja tulostaa ja postittaa vaikka sähköpostilla. Käsinkirjoittaminen on selkeästi vähentynyt sitä mukaa kun digitalisoituminen on edennyt. Kouluissakin, ainakin toisen asteen oppilaitoksissa muistiinpanot tehdään läppärille eikä vihkojakaan enää ole.
On kuitenkin selviä havaintoja siitä, että käsinkirjoitettu teksti jää paremmin mieleen ja asia on helpommin palautettavissa muistista kuin tietokoneelle näppäillyt asiat. Kynällä kirjoittaminen aktivoi aivoja niin, että uusien asioiden oppiminen on helpompaa. Käsin kirjoittaessa aktivoituu monta aistia: tuntoaisti kynää kädessä pidettäessä, kuuloaisti kynän kirjoittaessa paperille ja näköaisti, kun näkee kirjoittamansa tekstin, käsillä tehdyn työn. Nämä aistikokemukset tapahtuvat eri puolilla aivojamme ja luovat yhteyksiä, siksi oppiminen ja muistaminen on helpompaa, kun muistiinpanot on tehty käsin kirjoittamalla eikä tietokoneen näppäimistöä näppäilemällä.
Tutkijat ounastelevatkin, että tulevaisuudessa ihmiset voivat menettää kyvyn kirjoittaa käsin. Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy? Käsin kirjoittamista voi harjoitella myös digitaalisella kynällä näytölle, mutta onko se sama asia? Ainakin se näin ajateltuna, paperille kirjoittamaan opetelleelle, tuntuisi hankalalta. Mutta taas kerran on muistettava, että maailma muuttuu ja ihmisen toimintapojen on muututtava omien keksintöjensä perässä.
Huomaan käsinkirjoittamattomuuden vaikutukset helposti itsessänikin. En kirjoita enää käsin kirjeitä, päiväkirjaa, runoja. Blogiakin kirjoitan näppäillen. Joulukorttien kirjoittaminen melkein kipeytti käteni, kun pitkään harjoittamaton käteni joutui raapustamaan useita kymmeniä kortteja. Tahmeaksikin se ennen niin kaunis käsiala alkaa muuttua, varmuus viivoihin ja kaariin häviää. Taito ehtyy sitä kauan käyttäneeltäkin. Apua!
Satojen vuosien päästä kynät voivat olla kokonaan historiaa. Niille ehkä naureskellaan alkeellisina kirjoitusvälineinä, samoin kuin vihkoille ja papereille. Ei ole enää väliä opetella tekstausta tai käsialakirjoittamista, kun tietokoneelta löytyy fontteja joka lähtöön.
Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy, vaan kynät ja käsin kirjoittaminen pysyvät ihmiskunnan taitona, muistimme apureina tulevaisuudessakin. Käsillä tekemisen taidot tuovat iloa paljon enemmän kuin massaan hukkuva, saman näköinen teksti. Onhan jokaisen käden jälki aina omanlaisensa.
Lähde: Tiede 14/2020, artikkeli Käsinkirjoitus edistää oppimista
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Perhana tein pitkän vastauskommentin ja sitten jokin meni pieleen kaikki jumittui juuri siinä vaiheessa kun painoin esikatselu painiketta. Nyt tulee uusinta mutta typistetty versio.
VastaaPoistaIhmiset lyhentelee sanoja jopa tekstareita lähetellessä. Ja kirjoittavat väärin senverran että joskus on vaikeaa saada selvää mitä tarkoittavat. Automaattinen valinta on usein syypää ja kyllä on joskus käynyt itsellenikin niin mutta pyrin lukemaan tekstin ennenkuin lähetän eteenpäin. Kirjeitä ja korttejakin lähetetään enää vain jouluksi. Minullakin käsi kipeytyi niitä kirjoittaessa ei tosin tänä vuonna. Tänä vuonna en edes lähettänyt kuin muutaman. Kirjoitan vielä sentään jotain käsin kuten reseptejä vihkoon ja kauppalapun minkä unohdan usein kotiin 🤗😁 Ihailla saa joidenkin käsialoja esimerkiksi kiiltokuva vihkoissa.
Kiitos kommentistasi! Esimerkiksi sadan vuoden takaiset musteella käsinkirjoitetut tekstit ovat joskus ihan taideteoksia. Hyvä käsiala on ollut aikanaan ihailtava taito. Ja olenpa kuullut, että se on ollut edellytyksenä joihinkin työpaikkoihin. Esimerkiksi ennen vanhaan silloisilta pankkivirkailijalta vaadittiin kaunista käsialaa. Pankkikirjaan kun merkittiin otot ja panot käsin.
PoistaOpiskellessa sen huomasi, kuinka vaikka vain avainsanojen kirjoittaminen, auttoi myöhemmin asian mieleen palauttamisen. Samoin käy silloin, kun kirjoittaa käsin kauppalapun ja unohtaa sen kotiin. Sääli, jos ihmiset kadottavat kokonaan käsin kirjoittamisen taidon.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Juu, sama muistikuva minullakin. Käytin itse kirjoittamista esimerkiksi englannin sanojen opiskeluun. Ja tuo kauppalappujuttu on ihan tosi juttu!
PoistaSääli on, jos käsinkirjoittaminen jää näpyttelyn varjoon.
Kyllätuo kaunokirjoitus on lähes unohtunut, paitsi oma allekirjoitus,
VastaaPoistamuistan kun paljon aikoinaan tuli kirjoitettua kirjeitä,voi se olisi mukavaa vieläkin, mutta ei nykyään kukaan rupee kirjeeenvaihtoon, kun on tuo sähköposti, tuli laitettua kirjeenvaihto ilmoituksia, ja kyllähän niitä kirjeitä tuli valokuvan kerakkin.
Täytyy sanoa että vielä 15 vuotta sitten kirjoitin oikeita kirjeitä.
Minkalaista lie nyky nuorisolla kun on kaikenlaiset sos mediat, kirjoittaako ne ollenkaan kirjeitä paperille.
Kiitos kommentistasi! Niin, ne ihanat kirjekaverit. Minullakin on ollut kirjekavereita Suomesta ja ympäri maailmaa. Kyllä oli ihanaa, kun kirje oli kotona odottamassa, kun pääsi koulusta!
Poista