sunnuntai 30. elokuuta 2020
Pimeät tunnit
Johanna Vuoksenmaan esikoisromaani Pimeät tunnit.
Romaanissa liikutaan ajassa 1970-luvun lopulla muutaman keväisen viikon aikana, jolloin Suomessa oli sähkölakko. Sähköt katkaistiin tunniksi kerrallaan, jotta tuotettu sähkö olisi riittänyt kaikille.
Romaanissa seikkailevan nelihenkisen perheen isä oli töissä paikkakunnan sähkölaitoksella, jossa hän joutui tekemään "likaisen työn" eli kääntämään tiettyinä kellonaikoina nappulasta. Ja joutui siitä kärsimään ilman omaa syytään. Kokoomuslainen appiukkokin haukkui lakkokenraaliksi.
Nelihenkisen perheen vaiheita seurataan perheen isän Esan ja tyttären Pauliinan suulla. Kirjan alussa Pauliinan jutut ovat lapsekkaampia kuin lopussa, Pauliina siis aikuistuu muutaman viikon aikana ja kirjailija osaa mukautua siihen käyttämällään kielellä.
Alussa tuntui vähän siltä, että juoni ei oikein pääse alkuun ja Pauliinan lapsellisuus vähän häiritsi. Kerran jo jätin lukemisen kesken ja meinasin palauttaa kirjan kirjastoon parinkymmenen sivun jälkeen. Ihan tuntui siltä kuin olisi jotain lastenkirjaa lukenut. Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin korjaantui. Esan osuudet tarinassa kirjailija oli hyvin osannut kuvata keski-ikäisen, vähän nyhverön miehen näkökulmasta.
Perheen tilanteessa ja ystäväpiirissä tapahtui traagisiakin asioita, joista epäsuorasti syytettiin Esaa. Esa oli myös turhan sinisilmäinen vaimonsa suhteen, mikä tuntui hänen kannaltaan ajateltuna vähän pahalta. Kirjan lopussakaan ei käy täysin selville, paljastuiko vaimon salaisuus Esalle. Ja suurin salaisuus ei ollut se, minkä Pauliina löysi sukkalaatikosta.
Tämä on niitä kirjoja, jotka pitäisi lukea toiseen kertaan uusin silmin. Ehkä alkupuolen juonen hitaus ja Pauliinan osuuden lapsellisuus ei toisella kerralla niin enää häiritsisi.
En tiedä, minkä verran kirjailija on tuonut romaaniin omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Kirjailijan ikä ainakin täsmää Pauliinan ikään. Samantyyppisiä elämänvaiheita ja tarinoita on oikeassa elämässä varmasti paljonkin, kuten kaikki ne ihmiskohtalot ja mielenterveysongelmat, joihin sotavuodet olivat vaikuttaneet, kuten Esan isän kohdalla oli tapahtunut.
Muista itsekin sähkölakon keväällä 1977 ja sen aiheuttamat hankaluudet. Sähkönsaannin säännöstely tuntui välillä melko hankalalta, varsinkin jos ja kun sähköä olisi tarvittu jatkuvasti elinkeinotoiminnassa.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kirjan kannet
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuttu tunne tuo, ettei kirja lähde heti vetämään. Hidas alku ikävystyttää. Minulla on usein tämä tunne Westön romaaneja lukiessa. Silti luen tunnollisesti, koska niissä on niin hyvät ajankuvat.
VastaaPoistaMietin mistä tiedän Johanna Vuoksenmaan nimen, sitten hokasin hänen olevan käsikirjoittajana parissa näkemässäni elokuvassa. Kirja alkoi kiinnostaa., kertoohan se omaankin elämään vaikuttaneesta lakosta. Kiitos esittelystä.
VastaaPoista