lauantai 29. elokuuta 2020

Maalarina



Sisäkaton höyläämättömän puupinnan pohjamaalaus vaati pitkää pinnaa.

Maalaminen ja kaikenlainen rakenteleminen on terapeuttista puuhaa. Kaupunkilaiselle ja toimistotyötä tekevälle on hyvää vastapainoa järjestää itselleen pieni mökkipihan projekti. Ainakin yksi per kesä. Tänä kesänä projekteja oli kaksikin. Aiemmin jo kerroin kuinka toimin mallikkaasti mittamiehenä.

Ennen kuin varsinainen terapiatyö pääsee alkamaan, saattaa ohuesti "mennä hermo".
Nimittäin, tarveaineiden määrän laskeminen ja niiden hankinta ei ole niin yksinkertaista mitä alkuun ajattelin.
Niinkuin nyt maalien hankinnan kanssa tuli todettua.

Maalattavana 1 kpl huvimaja, neliöitä noin 10 ja maalattavia kohtia: sisäkatto, seinäpaneelit, lattia ja ulkoseinien peiterimat. Ulkoseinät on jo aiemmin maalattu. Laskin kanta kertaa korkeus kertaa viisi seinää miinus ikkunat, kun huvimaja on kuusikulmainen ja yksi sivuista pelkkää ovea. Siitä sain luvun paneelien maalin määrälle. Katon pinta-ala ja lattian pinta-ala ovat suunnilleen samaa luokkaa paitsi, että lattia on tasainen ja katto kartion muotoinen. Ei nyt tullut äkkiseltään mieleen juuri sitä matematiikan kaavaa, jolla kartio lasketaan, niin mietin, että kyllä ne siellä rautakaupassa tietää.
Ulkoseinän peiterimojen maalimääräksi ajattelin litran purkin riittävän.

Eikun lähimpään ja ennalta tuttuun rautakauppaan asioimaan.

"Tarvitsen valkoista maalia paneeleihin, lattiaan ja kattoon. Pinta-alaa tämän verran ja katto on kartio, heh heh, eikä mikään tasakatto!" selitin myyjälle, joka olikin ilokseni nuori nainen.

Olin ajatellut, että yhdellä valkoisella maalipönikällä pärjätään, kun kerran valkoista on tilauksessa. Ja sitten yksi punamultapurkki.
Mutta alkoikin tulla kysymyksiä.

"Onko kyseessä ennestään maalattu vai pohjamaalattu pinta? Raakalauta vai höylätty?"

"Juu, ihan uutta puuta kaikki".

"Olikos paneelit jo pohjamaalattu ostettaessa?"

"Niin no, katsos....se on sellaista sileän tuntuista."

"Juu, höylättyä tietysti, mutta onko jotenkin käsitelty?"

("Älä nyt kysele, anna nyt vaan sitä maalia")

Vielä jatkoi myyjä tenttaamista, kunnes oli selvitetty, että tarvitaan pohjamaalia ja kalustemaalia kattoon ja paneleihin ja kahta eri maalia lattiaan, sävytettyä alle ja sitten erikoislakkaa pintaan.

"Mitenkäs sävytys?"

"Valkoista vaan!"

"Juu, mutta siitäkin löytyy sävyjä vaikka kuinka, kylmää, lämmintä, harmahtavaa, kellertävää, vihertävää, läpikuultavaa..."

"Ei himputti, mitäs nyt?"

No, löytyihän ne sopivat valkoiset sävyt.

"Mitenkäs lattian lakka, kiiltävää, puolikiiltävää vai puolihimmeää?"

Nyt meni taas himmeän puolelle koko juttu.  Otin arvalla siitä keskeltä ja sanoin tietävästi: "Puolikiiltävää!"

"Se onkin puulattiassa kaikkein suosituin!"

("No oho!")

Ulkorimojen punamullan värinen maalipurkki, litran verran, oli oikein arvioitu. Siitä olin ylpeä.

Pensselit ja telat löytyivät jo omasta takaa, joten kassan kautta sitten kohti terapiatöitä.
Oman terapiatarpeensa aiheutti maalien loppusumma. Kyllä maalit ovat hinnoissaan, mutta minkäs teet. Niin luomua ei vielä olla, että punamullat kehittyisivät omassa rautapadassa. Joten ostettava ne on, maksoi mitä maksoi.

Maalausurakka tulee aina aloittaa ylhäältä alaspäin, näin muistin kuulleeni. Eli sisäkatosta aloitus. Oletteko koskaan maalanneet höyläämätöntä puuta?
On nimittäin takkuista, vai pitäisikö sanoa tikkuista hommaa. Vetelin ensin telalla ja sitten pensselillä ja vielä töpöttelyä penssellin päällä. A-tikkailla seisten ja niska kenossa homma alkoi pikkuhiljaa maistua puulta. Mutta sain sudittua katon pohjamaaliin. Kattomaalauksen seuraavan maalikerroksen telaaminen olikin sitten paljon helpompaa.

Seinäpaneelien maalaus oli katon jälkeen juuri sitä maalausterapiaa. Höylätyllä pinnalla tela kulki kuin luistin jäällä. Ah! Samoin kuin lattian maalaus. Se sujui kuin foksi perunajauhotetulla tanssilattialla. Kaikki pinnat tuli maalattua kahteen kertaan paitsi lattia kolmeen.

Ja voin ylpeänä todeta, että hienoa jälkeä tuli. Kyllä maalilla (ja sitkeällä maalarityöllä) saa ihmeitä aikaan.


Rapatessa ja maalatessa aina vähän roiskuu. Hiukset saivat myös osumaa.

Melkein valmista.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kiellettyä.

2 kommenttia:

  1. Itsekin pääsin tänä kesänä leikkimään maalaria kun oli mökin maalausprojekti. Olen kyllä samaa mieltä, että se on terapeuttista hommaa, itsekin kun teen istumatyötä. Hassua miten paljon noita kaikkia maalivaihtoehtoja onkaan, itsekin olen maalikaupoilla aina hieman pihalla siitä mikä on oikea sävy tai merkki.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Mitäs me maalarit 😉 Juu, kyllä maalikauppakin on ihmeitä täynnä - mutta onneksi ystävälliset myyjät neuvovat auliisti!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!