Dixit -lautapeli

Kirjoja, elokuvia, konsertteja ja standupia täällä blogissamme on esitelty ja arvioitukin, mutta ei vielä muistaakseni yhtään lautapeliä.

Pelasimme nuorenparin kanssa Dixit-lautapeliä. Peli on julkaistu jo vuonna 2009, mutta ainakin meille se oli uusi. Suomen Vuoden peli -palkinnon se on voittanut ja vastaavat palkinnot kotimaassaan Ranskassa sekä Espanjassa. Netin mukaan se on "lukuisia palkintoja maailmalla voittanut kysely- ja bluffauspeli". Jatkuu: "Lennokas mielikuvitus on hyvä apu tässä koko perheelle sopivassa hauskassa seurapelissä." Se pitääkin paikkansa.

Sen sijaan ei pelissä ainakaan minun mielestäni mitään kysellä eikä varsinaisesti bluffatakaan. Myös seuraavasta olen vähän eri mieltä: "Pelaajat kysyvät toisiltaan vuorotellen arvoituksen, jonka vastaus on piilotettuna kysyjän salaa valitsemaan maalaukseen. Oikean kuvan poimiminen ei ole helppoa, sillä muut pelaajat yrittävät bluffata sinua väärillä kuvilla." Edellinen kuulostaa vähän siltä kuin se olisi käännetty jostain ulkomaankielisestä tekstistä yhtään tietämättä, miten peliä pelataan. ”Maalauksella” tarkoitetaan korttia. Eikä mitään arvoituksia tarvitse keksiä. Kuulostaa liian monimutkaiselta.

Säännöt ovat yksinkertaiset. Pelaajia tulee olla 3-6 ja peli soveltuu 8+ ikäisille. Pelissä on 84 kuvakorttia, joista alussa jaetaan kuusi korttia jokaiselle pelaajalle. Yksi pelaaja on vuorollaan niin sanottu tarinankertoja. Hän keksii valitsemastaan kortista jonkun vihjeen (tämä on se edellä mainittu ”arvoitus”), joka voi olla mitä vaan: yksi sana, laulunpätkä, runo tai vaikka äännähdys. Toiset etsivät omasta kuudesta kortistaan kortin, joka parhaiten vastaa tätä vihjettä. Kortit sekoitetaan ja asetetaan kuvapuoli ylöspäin pöydälle. Pelaajat, paitsi tarinankertoja itse, "äänestävät" erillisillä äänestyskorteilla toisistaan tietämättä, mikä korteista on tarinankertojan kortti. Kierroksen jälkeen jokaiselle pelaajalle jaetaan yksi uusi kortti käytetyn tilalle.


Pisteitä joko saa tai jää ilman kukin pelaaja sen mukaan, äänestikö hän oikeaa korttia ja äänestikö hänen korttiaan kukaan muu. Pisteitä voi saada myös molemmissa edellä mainituissa tilanteissa, eli että äänestit tarinankertojan kortin oikein ja joku muu äänesti korttiasi. Pisteiden osoittaman määrän verran siirretään pelilaudalla omaa pelinappulaa. Peli loppuu, kun kuvakortit loppuvat ja voittaja on se, joka on ehtinyt pelilaudalla pisimmälle. Ei siis tarvitse päästä maaliin, kuten lautapeleissä yleensä. Jos maali tulee vastaan, lähdetään toiselle kierrokselle.

Pelasimme peliä yhden erän, joten emme ole vielä ihan ammattilaisia. Kortteja piti katsoa tarkasti ja niistä pystyi keksimään useitakin vihjeitä. Toimivin ja käytetyin vihje ainakin tällä ekalla kerralla oli yksi tai kaksi sanaa, joissain korteissa lauseen pätkä. Bluffaamisessa on vielä opettelemista, koska ei voi tietää mitä toinen ajattelee ja minkälaiset kortit toisella on. Liika bluffaamisen yritys voi koitua omaksi tappioksi. Tämä tosin pätee kaikkiin muihinkin peleihin.

Peliin kuuluu 84 kuvakorttia ja voisi luulla, että ne ”loppuu” nopeasti. Sitä pelkoa ei ihan heti ole, koska vihjeet vaihtuu ja välillä pelataan eri kokoonpanoilla. Peliin on myös saatavilla lisäosina useampiakin uusia korttipakkoja. Pelilauta, nappulat (puusta tehdyt pienet jänikset) ja äänestyskortit pysyvät, niitä ei tarvitse lisää tai uusia.

No miten meidän peli päättyi? Alusta asti peliä johtanut vävy voitti anopin huikeasta loppukiristä huolimatta. Kalkkiviivoilla oltiin rintarinnan. Ensi kerraksi täytyy vähän taktiikkaa hioa, jotta saadaan tilanne korjattua. Olipa hauska peli ja sopii hyvin aikuisillekin ja varmasti myös 8+ -ikäiset tykkäävät. Tämä on totutusta poikkeava yhdistelmä kortti- ja lautapeliä. Pelissä tarvitaan luovuutta ja mielikuvitusta ja kykyä muuttaa kortin näkymä sanoiksi, mutta ei liian ”ilmeisesti”.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä pelin tuottajan kanssa.
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen luvattomasti on kiellettyä.