tiistai 10. joulukuuta 2019

Tieto vs. usko



Tieteentekijöiden joukossa on varmasti paljon uskonihmisiä. Eikä se ole varmasti heille mikään ongelma. Työ työnä ja oma uskonelämä omanaan.

Olen ollut huomaavinani, että suurin osa meistä taviksista jakaantuu asian tiimoilta kahteen koulukuntaan. Usko tai tieto. 

Pohdin useinkin, miksei voi olla usko ja tieto.
Käytän tahallani sanaa tieto sanan tiede sijaan. Ne ovat tavallisia, ymmärrettäviä sanoja. Tiede sanana kulminoituu enemmän jonkun asian tutkimiseen ja sitä kautta sitten johtopäätöksiin, tietoon.

Tieto ja usko. Molemmat ovat henkilölle tosia.
Ne perustuvat eri asioihin. Tieto faktoihin ja usko varmuuteen pitää totena. Molemmat tulevat meille todeksi taustojemme, opintojemme, elämänkokemustemme kautta.

Ja voivat olla tosia myös yhtä aikaa, mielestäni.


Tieteen kannattajat ovat kautta aikain selittäneet Jumalan olevan helppo selitys kaikelle tietomme ulkopuolella olevalle. Maailmankaikkeuden synty, ennen kuin tiesimme sen synnystä kuten nyt tiedämme, oli kätevää selittää luomisteorialla. Joka, itse asiassa noudattaa hyvin paljon samaa polkua kuin tieteellinen maailmakaikkeuden syntytarina. Mitä oli ensin ja miten homma sitten eteni. Ketkä asuttivat Maata ensimmäisinä ja missä.  Aikajanaa on vain Raamatussa typistetty, mutta se on kätevämpää, kun saatetaan tarina Isoon kirjaan kirjalliseen muotoon. Kirjasarja paisuisi muutoin tuhatsivuisten kirjojen tuhatosaiseksi kirjasarjaksi.

Mutta mikä sai aikaan elämän. Näillä näkymin vain maapallolle, kuten tällä hetkellä tiedämme.

Mistä tuli henki, sielu, tietoisuus, äly. Hyväksyn helposti, että nämä loi Jumala. Mutta antoiko hän ne vasta ihmiselle? Mistä putkahti muu mahdollinen tietoinen elämä ennen meitä. Ja elämä ylipäätään.

Pohdin tätä niin, että päätä pakottaa. Uskon evoluutioteoriaan. Ja että ihminen maailmankaikkeuden tietoisin, tiedostavin ja älykkäin olento. Olisiko se, tietoisuus, sielu, omatunto, Jumalan luomaa?

Eläimilläkin vaikuttaisi olevan inhimillisiä piirteitä, vaikka ne toimivat eniten vaistojensa ja geeniperimänsä perusteella. Näyttäisi siltä, että ne tuntevat empatiaa, ne viestivät keskenään, huolehtivat lauman jäsenistä, hylkäävät, pelastavat, muistavat. Inhimillisiä piirteitä. Samoin kuin meissä ihmisissä on eläimellisiä piirteitä. Reviirinpuolustus, naarasleijonan vaistot, valppaana olo, niskakarvojen ja ihon kananlihalle nousu. Onko eläimille annettu pikkuisen sielua - tämä on ajatusleikkiä. Mikä sielu edes on? Ei mennä siihen nyt.

KTT (kunnes toisin todistetaan) pätee, kunnes asia on MOT (mikä on todistettu).

Kenen tai minkä puoleen käännyn, kun pelottaa. Kun olen yksin ja alkaa ahdistaa, ristin käteni ja puhun omalle Jumalalleni, Taivaan Isälle. Yhtä hyvin voisin toivoa Esko Valtaojaa istumaan kiikkustuoliin sänkyni viereen kertomaan minulle tarinoita maailmankaikkeudesta ja rauhoittamaan, ettei ole mitään pelättävää.



Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.
Kuvat. Pixabay

4 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus. Itse olen välillä miettinyt samoja asioita. Olen pohtinut, onko sielu ja henki sama asia ja mitä ne loppujen lopuksi tarkoittavat. Yhteen aikaan pidin sielua ja mieltä samana asiana. Sanottiinhan ennen psykologiaa sielutieteeksi. Totta tuo, että ihminen voi samalla tehdä tiedettä, vaikka uskoo. Ne on kaksi osaa ihmisessä. Tiede tietoa, järkeä ja usko tunnetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Minäkin olen ajatellut, että ihmisen sielu voisi sama kuin mieli, tai omatunto tai minuus, tai henki tai tietoisuus. Tai itseasiassa nuo kaikki voisivat olla synonyymejä keskenään. Kun ihminen kuolee, sielu tai mikä se nyt onkaan, lähtee "jonnekin", myös kaikki se, mikä tekee ihmisestä juuri sen, kuka hän oli, häviää samalla. Tai vaihtaa olemusta. Voi kuinka nämä ovat mielenkiintoisia pohdintoja.

      Poista
  2. Ahaa mielenkiintoista tekstiä, en ehkä ole ollut vielä lukija, tääkin päivä meni nopsasti suur siivotessa ja pyykkiä pestessä, ulkoillessa auringon paisteessa silkin kanssa ynm..niin että silmät ristissä lueskelen vanhoja juttujanne.

    Sielu on veressä, sielu ja henki on eri, sielu voisi olla omatunto, sielu voi olla murheellinen,iloinen, se ikävöi, se halajaa,
    ihminen on henki, sielu ja ruumis, ruumiimme jää tänne maahan, henki ja sielu menee Jumalan luo, joidenkin sielu ja henki menee tuonelaan.
    Sielu ei koskaan kuole.
    kannattaisi lukea Raamattua, sieltä voisi löytyä vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tämä on mielenkiintoinen aihe ja olen edelleen sitä mieltä, että tiede ja usko (uskonnot) eivät sulje toisiaan pois. Mikä on ihmisen sielu - tämä voi olla asia, joka ei asian, joka ei aukottomasti koskaan selviä. Ehkä se on tarkoituskin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!