Kun Miedosta tuli väkevä

Tämä ei ole kertomus sinapista. Eikä myöskään mistään muista nautintoaineista, vaan kliseisesti sanottuna aikamme kovimmasta hiihtäjälegendasta. Tai lähinnä hänestä kirjoitetusta uutuuskirjasta nimeltä Mieto.

Juha Miedosta on vuosien mittaan kirjoitettu niin paljon, että lähes kaikki hiihtotarinat ja hiihtäjän ominaisuudet sekä elämänfilosofiat ovat tulleet tutuiksi. Tässä kirjassa ei ole juuri mitään uutta ja se onkin ennemmin murtomaahiihtolajin ja siinä kilpailemisen lähihistoriasta kirjoitettu kuin Juha Miedosta henkilönä. Mieto ei selvästikään halua liikaa avautua kirjassaan, mikä on ihan viisastakin. Mielenkiintoinen ja paljon tietoa antava teos se on silti.

Sauvakävely, suojuoksu, polkujuoksu ja sukkasillaan juokseminen ovat olleet käytössä jo 70-luvulla Miedon harjoitusmetodeina ilman sen suurempaa kohkaamista. Suossa juoksemisenhan teki Mika Myllylä meille tunnetuksi. Mieto oli tehnyt sitä samaa jo kauan. Kaikessa muussakin harjoittelussaan Mieto oli tinkimätön ja suorastaan masokistinen, eikä valittanut pienistä. Suurelta osin hyvän pohjakunnon hän sai luotua jo lapsuudessaan kotitalon töissä sekä pitkien välimatkojen ansiosta. Joka paikkaan piti kulkea jalkaisin tai pyörällä. Jopa kahden hiihtokipailun välit samana päivänä hän ajoi nuoruudessaan polkupyörällä.

Kirjaa lukiessa tulee paikoitellen mieleen vähän ahdistavakin 70-lukulainen tunnelma. Kyllä maailma on tässä ajassa muuttunut. Ei voi sanoa, että ennen olisi kaikki ollut paremmin, ei urheilussakaan. Silloin urheilu ehkä oli vippaskonsteista puhtaampaa, mutta siihen sisältyi muita kummallisuuksia. Tuntuu myös siltä, että vasta äskenhän se Mieto kilpaili aktiivisesti, mutta kyllä siitä alkaa olla jo pian 50 vuotta ja tänä vuonna hän täyttää 70 vuotta. Mieto ei koskaan ole hävennyt omia taustojaan eikä koulutuksen puutetta. Hän on ponnistanut hiihtoladuilla kansakoulupohjalta muun muassa yliopistomiesten joukossa. Mutta se ei ole hänen pärjäämistään haitannut sosiaalisessakaan elämässä ja ulkomailla käydessä, vaikka kielitaitoa ja yleistietoa on ollut vähemmän. Hän on luontaisesti hyvin taitava verkostoitumaan ja tulee kaikkien kanssa toimeen juuri sellaisena kuin on. Eniten se lienee omasta asenteesta kiinni.

Mieto on erakkoluonteinen ja yksin viihtyvä, aito ja teeskentelemätön pohjalainen. Onhan niitä nähty ja kuultu kaikenlaisia wannabe-pohjalaisia, mutta Mieto on aito sellainen murteineen kaikkineen. On yllättävää ja tosi outoa, että kirjassa kerrotaan Miedon saaneen haukkumakirjeitä varsinkin juuri äidinkielen opettajilta murteensa vuoksi. Äidinkielen opettajien jos kenen luulisi arvostavan sitä, että murteet säilyvät kielessämme puhtaina. Mietoa on tietenkin pyydetty mukaan showbisnekseen muun muassa keikkalaulajaksi, mutta siihen hän ei ole suostunut. Johonkin tv:n viihdeohjelmaan häntä oli myös pyydetty (ehkä BB?), mutta siitä hän oli kieltäytynyt sanoilla, joita en nyt tähän voi toistaa. Sen sijaan hän on käynyt puhumassa urheilijauransa pohjalta erilaisissa tilaisuuksissa, muun muassa lääkäripäivillä. Maisterin paperit eivät ole Miedolle sivistyksen mitta. Sivistys mitataan sillä, miten ihminen elää, hoitaa asiansa ja kohtelee muita. Tähän EA uskaltaa lisätä, että maisterin paperit eivät ole ihan kaikissa tapauksissa edes älykkyyden mitta.

Parhaita pätkiä kirjassa ovat ne, joissa kerrotaan perheestä, avioitumisesta ja lapsen saamisesta. Koskettavin luku oli tietenkin kertomus leskeksi jäämisestä ja yksinhuoltajan arjesta. Ja siitä, miten vaikeassa elämäntilanteessa Mieto jaksoi nousta ja katsoa eteenpäin. Hän ei jäänyt niin sanotusti tuleen makaamaan tässäkään asiassa ja voivottelemaan menetystään, vaan katsoi tärkeimmäksi asiakseen kasvattaa lapsensa aikuiseksi siitä lähtien ilman puolisoaan. Mahtavat voimavarat hänellä on ollut sekä henkisesti että fyysisesti.

Tässäkin kirjassa puhuttiin mämmin syönnistä. Mieto pitää mämmistä ja pääsiäisen aikaan hänellä on tapana syödä sitä kuukauden aikana noin 40 ”ropehellista”. Ennätys on 48. Kaiken muunkin hän on elämässään tehnyt isolla kädellä, mihin vain on itse pystynyt vaikuttamaan. Kansanedustajavuosinaan hän ei pettymyksekseen saanut läpi ajamaansa urheilijaeläkeasiaa eikä koululiikunnan lisäämistä.

Juha Mieto täyttää 70 vuotta 20.11.2019. Kurikassa paljastetaan hänen näköispatsaansa toukokuussa vuonna 2020 maastojuoksun SM-kilpailujen yhteydessä. Samana vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Lake Placidin olympialaisista, joissa 15 kilometrin kultamitali jäi sadasosasekunnin päähän.

Pari linkkiä aikaisempiin kirjallisuusaiheisiin postauksiimme:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/erikoiset-lukuvinkit-syksyyn.html
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/12/jari-tervo-loiri.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat / kansikuva Mikaela Holmberg, Pixabay
Ei kaupallista yhteistyötä kuvassa tai tekstissä mainittujen liikeyritysten tai muiden toimijoiden kanssa.