Oi, jospa voisin olla...

Pientä piharakennusta maalatessani tuli mieleen, että maalarinhommahan voisi olla ihan mukavaa. Kun aurinko porottelee mukavasti, näkee kättensä jäljen ja valmista syntyy. Kun maali ei valu ja pensselit saa puhtaaksi vedellä. Keksin vielä käyttää talkittuja lateksihanskoja, niin tuntuma sutiin oli kuin ilman hanskaa ja kädet pysyi puhtaina ranteisiin asti. Vähän sitä maalia sitten roiskui kyynärvarsia myöten, mutta vesiliukoinen maali huuhtoutui helposti pois.

Vaan taitaa niitä olla toisenlaisiakin maalausurakoita. Kun keikutaan monen metrin korkeudessa ja maali on valuvaa kuin keväinen koivunmahla. Ja tahti on toinen, jotta urakka joutuu. Ei siinä rallatella ja pidetä tunnin välein kahvipaussia ja oteta puolen päivän jälkeen parin tunnin päikkäreitä.

Näinpä se ammatinvaihto tyssäsi sitten näihin edellä mainittuihin realiteetteihin.

Vaan ajatusleikki jatkui.

Jospa alkaisi taivaanrannan maalariksi. Ei sellaiseksi hökeltäjäksi ja taivastelijaksi, vaan oikein niinkuin tosi mielessä. Maalailisi kaiken kansan iloiksi kauniit aamuruskot ja auringonlaskut ja laittaisi sitten vähän yllätysmomenttia mukaan. Auringon säteet kun tavoittavat meidät tietyistä kulmista, on siinä fysiikan lait ja valon taittumisen säännöt mukana ja nämä määräävät niistä väreistä, joissa me auringonnousut ja -laskut näemme. Maalaisikin mukaan hippusen turkoosia ja glitteriä ja vaikka pyhäaamuisin violettia. Voisi tehdä yläkerran isännän kanssa sen verran yhteistyötä, että välillä jysäyttelisi harmaa-mustalla-kirjolla niin, että ihmiskunta muistaisi pienuutensa ja paikkansa, kun taivaanlaki helottaisi mustanpuhuvana. Ja auringonlasku hehkuisikin harmaana kuin sumuinen päivä.

Toinen kiva homma voisi olla pilvilinnojen rakentelija. Siinä saisi arkkitehtuuri ihan uutta näkökulmaa, kun rakennuksen kulmat voisi vetää ihan mutkille ja kummuille. Poutapilviä pikkulapsen huoneeseen ja ripaus hattarapilveä päälle. Vanhempien makuukamariin alapohjaan hieman cumulusta, niin kestää paremmin aikaihmisten rytinää ja jytkettä. Isovanhemmille voisi vetää pystyparruun ukkospilveä, sellaista trendikästä harmaata ja nuorille pareille harsopilveä unelmille sopivaan tyyliin. Utupilveä voisi suositella haihattelijoille ja ohutta yläpilveä ylimielisille, helmiäispilviä hienostelijoille ja valaisevaa yöpilveä ulkoilmaihmisille.

Loppujen lopuksi, samaa pilveä se on kaikki ja kustannukset eivät kovasti eroa toisistaan, mutta tässä voi hieman vedättää designilla, jos niikseen tulee.

Jokapaikan höylänä toimiminen voisi olla mieluista puuhaa. Oikein hyväntekijän ja maailmanparantajan pesti. Höyläisi kulmat suoriksi ja rosot sileiksi ihmislapsen kulkea. Pikkuisen jättäisi tikkua sekaan, että oppisi jotakin vastoinkäymisistä. Höylällä vetelisi mustuneet parrut puhtaiksi taas ja silottelisi sään ja tuulten pirstomat polut kepeiksi kulkea.

Jonkinmoisen satusedän tai -tädin hommakin voisi olla hauskaa. Senkun jorisisi menemään, juttua kaikesta mitä mieleen putkahtaa. Vähän niinkuin Jari Sarasvuo, mutta ei niin monimutkaisia asioita, vaan jonninjoutavia ja turhanpäiväisiä aatoksia iloksi ja mielenpiristeeksi kaikille, jotka kuulla tahtovat. Toiveitakin voisi esittää, vähän niinkuin Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa, mutta terveisiä ei saisi lähettää. Joku tolkku tarunkerronnassakin sentään.

Totiseksi torvensoittajaksi en alkaisi. Kuka sitä töttöröötä jaksaisi kuunnella, varsinkaan totista. Varmaan tarkoitetaan totisella jotain klassista tai perinteistä jazzia. Mutta viheltelijäksi voisi ryhtyäkin. Valitsisi kipaleet vuodenaikojen mukaan ja pelkkää iloista sävelten puhaltelua vaan. Muistaisi sitten, että pakkasrajan tulee olla – 5 asteessa asti ulkona viheltelyyn, muutoin rohtuu työskentelyvälineet.

Tunnelmannostattajaksikin voisi ruveta, mutta pitäisi rajata palvelut vain mukaviin tapahtumiin. Tai siis niihin, joiden on tarkoitus olla mukavia. Kun suku kokoontuu happaman anopin tykö tai tavataan pitkästä aikaa etääntyneitä serkkuja. Tunnelmaa voi nostattaa kaivelemalla vanhoja hauskoja tapahtumia kunkin historiasta ja näin saada helposti tunnelma muuttumaan keveämpään suuntaan. Hautajaisiin ja muihin surujuhliin ei lähdetä mukaan. Siinä kulkee raja.

Lisäksi tuli mieleen ainakin poropeukalon homma, porosepän pesti, tuppisuutari, säkkiräätäli, yleinen liippari, leipäsuutari ja tavan tunari. Puhumattakaan naistennaurattajasta tai miestennielijästä.

Kuvat: Pixabay