Muisti pätkii aina vaan pahemmin. Vaikka geeniperimän mukaan ei pitäisi olla suurtakaan riskiä myöhäisen iän muistisairauksille. Mutta muistamattomuus taitaakin tulla jo varhaisessa iässä.
Työpäivän loputtua ajatukset palaavat yleensä aamuun ja sen miettimiseen, että milläs kyydillä tänä aamuna tulinkaan töihin. Hetkeen ei ollut asiasta minkäänlaista muistikuvaa. Sitten muistin. Voi saakelin saakeli. Olisi vähän jo kiire kotiin. Päätä särkee ja väsyttää. Vettä sataa. Ei ole sateenvarjoa mukana. Hissin tulo kestää. Ja toinen hissi on pois käytöstä. Niinpä tietenkin, meikäläisen tuurilla. Kauppakeskuksen katutasossa vilisee ihmisiä ja kaikki tuntuvat jäävän jalkoihin, kun ryntään ulko-ovea kohti. Kompastunko nyt näissä rapuissa? En kompastunut. Ehdinkö noihin vihreisiin valoihin? En ehtinyt.
Vahinko on jo varmasti tapahtunut. Kello on viisi ja tässä on ollut kuusi tuntia aikaa. Olin niin ajatuksissani lääkärissäkäynnin jälkeen. Koko pitkän päivän aikana ei koko asia tullut mieleeni. Tämä tulee kalliiksi. Miten sitä voikin olla niin saapas, että unohtaa auton maksulliseen pysäköintiruutuun koko loppupäiväksi. Toisaalta, sehän on vain auto. Italialaiset ja jenkit unohtelevat lapsiaan autoihinsa, mikä on paljon vakavampaa.
Niin, eihän tässä ole enää mitään paniikkia. Kirjataan se parkkisakko sitten vaan normaaleihin autoilun kuluihin. Niin kuin vaikka tankillinen bensaa. Mihin moneen muuhun sen kuusikymppiä olisi voinut käyttääkään. Kengät ja tukka märkänä lähestyn THE AUTOA ja näen jo kaukaa, että siellähän se on, sakkolappu ikkunassa. Miksei se Easypark ilmoittanut, kun parkkiaika loppui? Vai enkö tumpelo vaan huomannut? Positiivista on se, että sakon määrä oli vaan kuusikymppiä eikä kahdeksan, kuten luulin. Pitäisi töpeksiä useammin pysäköinnin kanssa, niin muistaisi edes sakon määrän oikein.
Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!