Marinamarssi

Mitä tapahtuu, kun uskallat kertoa mielipiteitäsi avoimesti porukassa. Kun rohkenet ehdottaa jotain uutta ja virkistävää. Kun innostut ja olet heti valmis kokeilemaan. Kun et ensimmäiseksi kyseenalaista ja anna vastaehdotuksia. Kun voit ottaa asioita vastaan sellaisina kuin ne annetaan ilman että naamasi vääntyy rumaan ilmeeseen, silmäsi pyörivät päässä muljahdellen, tuhahdat väheksyvästi tai naurahdat halveksivasti. Sinut leimataan nuoleksijaksi, mielistelijäksi, tahdottomaksi, jopa lampaaksi.

Koska. Kaikkea pitää vastustaa. Jos ei muuten, niin periaatteesta. Ja se tarttuu ja leimaa koko sakin, pakottaa samaan muottiin. Negatiivisuus hiipii sisimpääsi ja valtaa koko ajan enemmän elintilaa polkien positiivisuuden pois. Pois. On niin paljon helpompaa moittia, kritisoida, väheksyä, valittaa kuin uskaltautua innostumaan.

Sitten me olemme me. Kuljemme eteenpäin johtotähtenämme sammunut into ja kadonnut ilo. Marssimme marinan tahtiin, jota rytmittää yhteinen riimi.

Ei. Kai. Vaan.

En. Minä. Ainakaan.

Jos. Sinä. Uskallat.

Pois. Porukasta. Putoat.

Erikoiset Asiantuntijat ovat tapakoulutuksensa käyneet ja Käytöksen kultaisen kirjansa lukeneet. Muistetaan, että otetaan toisen ihmisen ajatukset ja ehdotukset arvokkaina vastaan.

Vanhakin vastustuksen konkari voi oppia uusille tavoille, kun alkaa toimia päinvastoin aiempaan nähden. Kun niskakarvat alkavat nousta pystyyn, voikin silittää itseään myötä- eikä vastakarvaan niinkuin ennen tuli aina tehtyä. Pikkuhiljaa ei muuttuu ehkäksi ja lopulta jopa kylläksi. Otan vastaan, omin, janoan. Ajan myötä huomaa kuinka kadonnut into alkaa täyttää ajatuksia työntäen pois vastenmielistä vastustuksen ääntä! Koko loppuelämä aikaa muutoksen myötä tulevalle elämänilolle.

Omasta asenteesta on kaikki kiinni ja asenne näkyy ja tarttuu - kaikenmuotoisena ❤ Myös innostuneena ja innostavana ❤

Kuvat: Pixabay