Oma(lla) maa(lla) mustikka

Noin viisitoista vuotta sitten meille muutti Alvar ja Aino. Tai oikeastaan kolme kappaletta kumpaakin. Siihen aikaan ne olivat ainoat Suomessa saatavilla olevat pensasmustikkalajikkeet. Piti istuttaa samalle viljelmälle uroksia ja naaraita, jotta pölyttyminen onnistuu. Sittemmin on tullut kauppoihin muitakin lajikkeita, jotka ovat itsepölyttäviä. Tai jotain. Erikoiset Asiantuntijat eivät ole sentään mitään hortonomeja. Vuosien mittaan pari pensasta on hiipunut ja jäljellä on enää neljä. Mustikkapensas ei kasva kovin korkeaksi, ehkä korkeintaan puolimetriseksi.

Alla olevassa kuvassa on sählymaila keskellä pensasta antamassa kuvaan mittakaavaa. Eli näyttämässä, kuinka pieni pensas on kyseessä. 

Tänä kesänä Alvarit ja Ainot tuottivat kaikkien aikojen sadon. Mitään yksittäistä selitystä siihen ei löydy. No ainakaan halla ei vienyt kukkia. Nähtävästi myös pölytys onnistui, vaikka kukkimisen aikaan olikin kylmää ja hyönteisiä ei juurikaan näkynyt. Viime syksynä Isäntä karsi pensaista kaikki kuivuneet oksat. Syksyisin ne ovat saaneet syyslannoitetta, mitä milloinkin on puutarhakaupasta käteen osunut. Keväisin pensaat ovat saaneet kompostimultaa juurilleen. Netin mukaan pensasmustikka tykkää happamasta maasta sekä havu-ja rodomullasta. Kompostimulta saa ajaa sen virkaa. Jos ei sitä olisi, niin antaisin niille havu- ja rodolannoitetta. Kuivana kesänä kastelu on välttämätöntä.

Pensasmustikka kukkii keväällä samoihin aikoihin kuin metsämustikkakin ja on hallanarka. Sato kypsyy hitaasti heinäkuun lopulta alkaen. Viimeiset marjat poimitaan usein vasta lokakuussa. Samassa oksassa voi olla ihan raakoja ja ihan kypsiä marjoja. Tänä kesänä näistä pensaista on poimittu kaksi litraa pakastimeen ja vähintään saman verran suoraan suuhun. Haukkulikin tykkää mustikoista. Koiruus on sen verran korrekti, ettei syö niitä pensaasta itse, vaan menee pensaan viereen istumaan ja odottamaan, että joku tulisi poimimaan niitä hänelle suuhun.

Joinakin talvina jänis on syönyt mustikan varpuja, mutta useimmiten ei. Ensi talveksi viritetään joka tapauksessa suojaverkot jänisten varalta. Hämmästyttävän hyvin pensaat ovat kestäneet pakkastalvia, vaikka välillä on ollut melkein -30 astettakin. Varvut ovat aika taipuisat, joten ne taittuvat hyvin lumen alle, mikä suojaa niitä paleltumiselta. Mitään muuta hoitoa ne eivät ole tarvinneet eikä ainakaan toistaiseksi ole mikään kasvitauti tullut. Kesällä räksälauma kävi tyhjentämässä pensaan sillä hetkellä sinertävistä marjoista, mutta suojasimme pensaat sen jälkeen uudelta hyökkäykseltä. Niin, ilman tätä tapausta sadon määräksi voisi laskea puolisen litraa enemmän. Hirmu kätevää, kun ei tarvitse mennä omaa pihaa edemmäs marjaan!

Kuvat: hankkija.fi, biolan.fi, vaasankukkatori.fi, Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä edellä mainittujen liikeyritysten ja EAn välillä