Potentiaalinen massamurhaaja

Osa 1/3

Teen päätyöni lisäksi toista työtä silloin tällöin,  kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Se on erittäin monipuolista ja kyse on aina tapahtumista, joissa on paikalla ihmisiä, enemmän tai vähemmän. Toimenkuvaan kuuluu kaiken muun säätämisen ja valmistelun ohessa tietysti yleisön turvallisuudesta ja ainakin sen tunteesta huolehtiminen.

Turvallisuushakuisena ihmisenä ja kaikenmaailman skenaarioita tippaleipäaivoissa pyörittelevänä joskus lähtee mielikuvitus laukkaamaan. Mutta vielä voi joskus olla edessä tilanne, että sen ansiosta pelastuu ihmishenkiä.

Olin taannoin kakkosduunissa ja tällä kertaa paikalla oli tavanomaista enemmän kansaa. Tilaisuus oli päässyt hyvään alkuun. Seurasin itsekin mukavaa ohjelmaa. Kekkaloin siinä eteisessä hetkittäin katsomassa mm. että pissahätäiset löytävät ajoissa vessaan ja janoiset juotavaa. On myös hyvä vähän katsoa, minkälaista väkeä tulee ja menee ulko-ovesta ja minkälaiseksi happitilanne ja lämpötila kehittyvät. Järjestyksenvalvojan koulutuksen saaneena koin varsinkin tämän tulijoiden vaivihkaisen tarkkailun tärkeäksi.

Tuli siihen sitten seisoskelemaan nuorehko mieshenkilö. Hänellä meni olkapäiden yli hihna, jossa roikkui jämerän näköinen musta nahkalaukku. Asekotelo?! Seisoskeli siinä aikansa  ja pälyili ympärilleen. Tilanne ja olosuhteet olisivat sinällään olleet aivan ihanteelliset jollekin massamurhaajalle. Jälkeä olisi tullut. Tarinan tässä vaiheessa päästän lukijat piinasta ja kerron, että mitään pahaa ei tapahtunut. Jos olisi tapahtunut, niin tietäisitte sen jo.

Kauhuskenaario alkoi pyöriä päässäni. Sitten keksin jonkinlaisen ratkaisun. Lähestyin häntä kohteliaasti ja kerroin, että ”Tuolla toisen salin puolella on hyviä istumapaikkoja vapaana”. Opastin hänet sinne istumaan. Päättelin, että menee edes vähän pasmat sekaisin, jos on pahoja aikeita. Ja lopputuloksena saadaan pienempi uhrimäärä. Siellä hän sitten istuskeli vähän muista erillään ja räpläsi koko ajan kännykkäänsä, mikä ei helpottanut minun oloani yhtään. Jos potentiaalinen rikostoveri odotti parkkipaikalla nopeassa autossa, paikalta kyllä pääsee lentokentälle alle tunnissa.

Yleisötilaisuus eteni kohti loppuaan ja vaihdoin välillä paikkaa tehtävien mukaan. Yhtäkkiä huomasin, että äijähän seisoo taas siellä eteisessä. En kuitenkaan voinut juuri sillä hetkellä asialle enempää. Ja mitä olisin voinutkaan, jos hän oikeasti olisi toteuttanut ne aikeensa, joita vilkas mielikuvitukseni tuotti. Ei voi alkaa sankariksi. Jollain lailla olisi pitänyt kuitenkin voida puuttua asiaan. Mieluummin ennaltaehkäisevästi. Keinoja mietin vieläkin. Näitä pitää asioista päättävien ja vastuussa olevien miettiä ja varmaan he niitä miettivätkin. Jonain päivänä tämä kauhuskenaario voi olla totta meilläkin.

Nymma pohti Erikoisella Asiantuntijuudellaan.