Ukolla on tapana vastata kysymyksiin eri tyyliin sanattomasti ja kun nämä vihjaavat äänteet on oppinut tunnistamaan, kommunikointiamme voi kuvailla melko sujuvaksi.
Ynähdys, joka muodostunee jossakin kitarisojen kohdalla on sellainen tavanomainen, neutraali myöntyminen. Helppo.
Urahdus, joka kuulostaa tulevan syvempää, sieltä nielurisojen paikkeilta, tarkoittaa lyhyenä, että tarkempi vastaus vaatii kysyjän taholta tarkennusta. Pitkänomainen urahdus on vastentahtoinen myöntyminen, joka saattaa sisältää kysyjän kannalta ikäviä ehtoja. Helpohko, riippuen ehdoista.
Murahdus on helpoin. Se on millä tahansa pituudella ilmaistuna selkeä ei.
Laksautus on harvinainen. Ääni tulee kielen ja hampaiden takaosan nopeasta irtipäästöstä toisistaan. Ääni merkitsee syvää paheksuntaa, jota Uko onneksi tuntuu harvoin tuntevan. Saattaa ilmetä kysyttäessä seuraksi vaateostoksille. Esiintyessään helppo tunnistaa.
Piipitys. Pieni ääni mistä tahansa sanasta niin, ettei siitä saa mitään selvää. Piipittävällä äänellä ilmaistu asia kuvastaa syvää pahastumista tai loukkaantumista, jota Ukon on vaikea käsitellä tai ilmaista. Ärsyttävä.
Ähinä. Tämä on kaikkein eniten tahdosta riippumaton ääni. Liittyy vahvasti toimintaan. Esimerkiksi kumartuminen. Ääni alkaa, kun liike alkaa. Uusi ähkäys tulee, kun on päästy perille kumaraan. Ja sama toisinpäin noustessa takaisin ylös. Myös kurottaminen saa aikaan saman sarjan ähinää. Pukeutumisesta seuraa samat ähinät ja sama taas vaatteita riisuttaessa. Ei herätä kuulijassa ainakaan intohimoa.
Puhina. On erilainen kuin Ukon ähinä. Puhina on tiedostettua ja usein paheksuvaa. Ukolla esiintyy useimmiten tv:tä katsellessa, varsinkin jos ohjelma ei oikein ole kiinnostava.
Kyllähän Uko puhuukin. Mielellään kuitenkin käyttää puheen tehosteena edellä mainittuja tehosteita antamaan painoarvoa sanalliselle mielipiteelle. Monesti onkin niin, että juuri se tehoste kertoo enemmän kuin tuhatkaan sanaa. Kun on oppinut toisen äänimaailman tuntemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!