maanantai 7. syyskuuta 2020
Metsän tyttö tahdon olla
Astun tutulle metsäpolulle ja olen saapunut taas kuin kotiin. Vihreä syli ottaa minut vastaan ja tunnen pehmeän sammalmaton jalkojeni alla. Tuttu metsäinen tuoksu tulvahtaa vasten kasvojani. Paahteinen havu, kasteinen koivu, vieno heinä. Mullan runsas ja metsäpuron rehevä tuoksu.
Oletko koskaan tuntenut tuulen tuoksua?
Astelen eteenpäin ja kuulen haavan lehtien havinan, kypsyvien heinien kahinan ja närhien rääkynän. Sinne tänne lennähtelevä tiltaltti toistelee tuttuja säkeitään, tiu-tau-tau. Heinäsirkat aloittelevat viulunsoittoaan. Loppukesän äänet ovat rauhoittavia. Äänet ovat hiljaisia ja satunnaisia.
Tunnistatko rupisammakon kurnutuksen?
Purtojuuret aloittavat kukintaansa ja houkuttelevat valtavat määrät perhosia. Keisarinviittoja, neitoperhosia ja nokkosperhosia parveilee ja liihoittelee käyden kukasta kukkaan. Purtojuuren kukilla yöpyneet kimalaiset heräilevät auringon osuessa niiden pörröiseen selkämykseen. Oletko koskaan silittänyt kukalla nukkuvaa kimalaista?
Kevyt tuulahdus osuus kasvoille ja katson ylöspäin. Ison kuusen latvasta putoaa käpy pomppien oksalta oksalle tipahtaen lopulta jalkojeni juureen. Kuinka kaunis ja nerokas paketti. Läheisen sammaloituneen kannon päällä on joku viettänyt eväsretkeään. Tyveen asti syötyjä kävyn rankoja ja silmuja on pienen keon verran. Luomukääreet voi jättää metsään.
Koska viimeksi teit kävystä lehmän?
Sammalpeittoinen vanha metsäautotie on kuin samettia. Riidenliekoja kiemurtelee sammalen lomassa. Mustikanvarvut alkavat punertua ja punaisina hohtavat puolukat pikku hiljaa kypsyä. Lillukan rönsyilevät varret reunustavat reittiäni saniaisten lomassa. Oletko koskaan heittäytynyt sammalmättäälle katselemaan taivaalla vaeltavia pilvilampaita?
En kerää enkä etsi mitään. Katselen ja olen. Korppi lähestyy ja klonksauttelee ylläni kuin tervehtien. Sen siipien iskuista kuuluu ääni kuin pellinpalaa heiluttaisi ilmassa. Näyttää siltä, että korppi on huvilennolla. Se liitelee ja kaartelee ja väliin tekee pudotuksen ja kiepsahtaa hetkeksi selkä maata kohden. Oletko koskaan toivonut osaavasi lentää?
Olen täynnä metsän puhdistavaa ja rauhoittavaa vaikutusta. Tuntuu kuin muuta maailmaa ei olisikaan. Vain tämä paikka, tämä näkymä ja tunne yhteenkuuluvaisuudesta. Vuoroin hennot ja voimakkaat äänet, vahvat ja vienot tuoksut. Maan mahti ja luonnon voima. Haluan niin kovasti olla osa tätä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Upea, upea kirjoitus. Olen maannut sammalmättäällä ja katsellut pilviä taivaalla.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi 💚 Luonto ja metsä inspiroivat myös teksteihin 💚
PoistaEikö olekin ihanaa pötkötellä sammalpedillä pilvilampaita katsellen!