Hän lähti paremmille köpöttelypoluille n.
vuosi sitten. Miten surullista. Niin herttainen ja hauras ihminen, melkein 90v.
Paljon elämässään kokenut ja kovin sairaskin, mutta ei silti mikään uhriutuja.
Ainoan lapsensa joutui hautaamaan vielä vanhoilla päivillään. Hän oli
viehättävä yhdistelmä melko jyrkkiäkin mielipiteitä ja kuitenkin hyvin
herttainen ja empaattinen.
Pidän aikaansa seuraavista iäkkäistä
ihmisistä. Heidän kanssaan on helppo ja mukava keskustella, kun havaintokyky
yhdistyy hienolla tavalla elämänkokemukseen. Ei ole niin kivaa, jos jompikumpi
puuttuu tai on toista selvästi suppeampi. Tämä mummo käytteli lisäksi tablettia ja älykännykkää näppärämmin kuin
moni alle viisikymppinen. Kesken juttutuokion piti tarkistaa, joko lapsenlapsi
on vastannut whatsapp-viestiin.
Toisen saman kylän asukkaan musta isokokoinen
koira oli hänen mielestään rodultaan mulatti :). En tiedä tarkalleen, mitä
rotua hän tarkoitti, mutta kyseinen koira on ilmeisesti espanjanvesikoira.
Mummon perheessä oli itselläkin ollut koira jo ennen kuin me ehdimme tutustua.
Kyllä koiraihmisen erottaa koirattomasta, koira varsinkin. Meidän haukkulin
kanssa mummolla oli läheinen suhde. Vieläkin tämän kauniin pastellinsävyisen
puutalon ohi lenkillä kulkiessamme haukkuli vilkuilee taloon päin ja selvästi
ikävöi iäkästä asukasta. Kuten minäkin.
Julkaistu omaisten suostumuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!