maanantai 27. toukokuuta 2019

Myötähäpeää ja muita tunteita jääkiekosta


Mittään en ymmärrä useimmista urheilulajeista, esim. jääkiekosta. Mutta katson silti. En käytä koskaan sanaa lätkä, koska se on niin tyhmä sana. Katson lajia lähinnä vain silloin kun panokset kovenee. Kuten esimerkiksi Venäjä-Suomi välieräottelun reclineristä vaakasuorassa, silmät puolittain kiinni. Pyysin vielä tytärtä hakemaan yöpöydän laatikosta korvatulpat, ettei tarvi kuunnella sitä hitonmoista älämölöä.

Lopputulos oli aika ylläri suurelle yleisölle, mutta jotenkin itse osasin odottaa sitä. Sääli on sairautta ja pelko veren vähyyttä, mutta silti käy venäläisiä vähän surku. Sen sijaan se, mitä osa Venäjän mediasta lausuu, nostattaa melkoisia myötähäpeän tunteita. Havaintojeni mukaan itäveljet (media) ovat aina olleet tosi huonoja häviäjiä. Olosuhteet ovat kaikille samat ja tämä laji ei onneksi juurikaan ole välineurheilua. Kiekko on kaikille saman muotoinen ja -kokoinen ja jää on kaikille yhtä liukasta. Joskus voi tuomarityöskentelyssä olla sanomista, mutta on se yhtälailla osunut välillä Suomenkin joukkueen nilkkaan, kuten nyt kuulemma kävi venäläisille. Suomalaiset olivat tästä päinvastaista mieltä. Sekin kuuluu kuitenkin pelin henkeen. Ja tuomarien ratkaisuja harvoin perutaan.

Itäveljien mukaan Suomen joukkue oli ”täynnä järeänkokoisia vahvoja pelaajia”. No nii-i! Jääkiekossa tarvitaan juuri sellaisia. Mitäs ovat ite jotain kukkakeppejä? Pitäis olla ruoka-aikana kotona.Tenukepit ei taida nykyjääkiekossa enää pärjätäkään. Suomen peli ”ei ole jääkiekkoa, vaan keskeytymätöntä työtä”. Voi tsiisus sentään. No ei kai sitä kannata keskenkään jättää, vaan ”työskennellä” viimeseen vihellykseen asti? Heidän mielestään Suomi pärjäsi pelissä tuurilla. No, sitäkin tarvitaan joukkueurheilussa ja se kuuluu kuvioon. On sitä tuuria venäläisilläkin joskus varmaan ollut?

Rökitettiinhän Ruotsikin puolivälierissä. Ruotsi tuli hakemaan kultaa ja Suomi ”tuhosi heidän unelmansa”.  Kolmatta peräkkäistä kultaa tulivat hakemaan. Mitäs siitä ahneudesta taas sanottiinkaan? Rakas vihollisemme keskittyy silti ylistämään Suomen valmentajaa ja ihailemaan pelisuoritusta. Elämä on, urheilu on ja jääkiekko on.

Edit 27.5.:  Ja nyt taas jaksaa koko kansa heilua, kun ME voitettiin! ;) Kyllä tää tuli meille ihan tarpeeseen, kun Euroviisut meni penkin alle. Ja vaalitkin vähän niin ja näin. (Oma ehdokas ei tullut valituksi kummassakaan vaalissa).


Avautumisen hoiti tällä kertaa Nymma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!