Kun itänaapurimme aloitti hirviömäisen hyökkäyksensä pienempään naapurimaahansa helmikuussa pari vuotta sitten, sairastuin neuloosiin silkasta ahdistuksesta, myötätunnosta ja kiukusta. Ja jotain tehdäkseni, jotta voisin olla edes jotenkin avuksi. Ja meitä on tuhansia muitakin. Jotkut ovat kutoneet sukkia, pipoja, aseen käyttöön sopivia lapasia ja sormikkaita, selän lämmittimiä ja ties vaikka mitä, laatikkokaupalla. Minä olen tehnyt vain muutaman muovikassillisen.
Jossain vaiheessa pelkkien perussukkien kutominen alkoi kyllästyttää. En ole lapasia kutonut juurikaan koskaan, enkä ajatellut tähän hätään alkaa opettelemaan. Nyt kesän aikana voi pitää vähän taukoa muutenkin ja olen alkanut haaveilla kirjoneulevillapuserosta. Islantilainen tai norjalainen villapaita olisi kova juttu, vaikka sellaista ei kovin paljoa tarvitsekaan näillä leveysasteilla. Toisaalta, jos on paksu villapaita talvitakin alla, ei takin tarvitse olla mikään kallis untuvatakki tai muutenkaan paksu. Yhden lauhan talven pärjäsin pelkästään ohuella untuvatakilla.
Muutama neulemalleja sisältävä kirjakin on tullut hankittua, jopa sellainen, missä on Kalevalasta aiheita saaneita neulemalleja. Niissä on joku erityinen viehätys. Kuten myös neuleissa, joiden kuvioissa on vahva yhteys luontoon. Facesta löytyi ryhmä, jonka ylläpitäjä suunnittelee upeita neulemalleja, eikä pelkästään puseroita. Ryhmän nimi on Varjelum-neuleet. Keväällä hän julkaisi uusimman mallinsa, jonka nimeksi tuli Maan korvessa kulkevi. Puseron helmaosassa kävelee ympäri koko puseron jonossa karhu, susi ja kettu. Toisessa hihassa on ilves ja toisessa kotka/haukka. Jotenkin tuo tammikuun lopussa tonttiaidan päässä näkemäni susi teki niin suuren vaikutuksen minuun, että halusin suden puseroonkin.
Ostin mallin ohjeen sen suunnittelijalta ja vapun aikoihin aloitin sen tekemisen. Aluksi tein molemmat hihat ja nyt on miehusta sen verran pitkällä, että eläinkuviot ovat valmiina. Kuvioneule ei siihen lopu, mutta tämä oli ehkä koko puseron jännittävin ja näyttävin osa. Vaikeaa kirjoneulepuseron tekeminen ei ole, mutta onhan se aika hidasta. Tässä mallissa on hyvänä puolena sekin, että vain kaksi väriä on käytössä yhtäaikaa. Aikaisemmin keväällä tein lapsenlapsilleni kaarrokepuserot, joissa piti viedä kolmea eri väristä lankaa samaan aikaan ja tehdä vielä kaarrokettakin (alempi kuva). Ylemmässä kuvassa on ns. Strömsö- neule lasten versiona.
Norjalaiset villapaidat kiinnostavat myös, mutta täytyy nyt ensin saada tämä valmiiksi. Lähipiirissä on useita villapuseron odottajia. Ja ihanat pikkupojat tarvitsevat myös jatkuvasti uutta lämmintä päällepantavaa. Kaksi villahaalaria on kaapissani odottamassa, että käyttäjät kasvaisivat niiden sisään ja kolmanteen on jo langat ostettuna.
Neljäs aihealue on kesäpipojen kutominen puuvillalangasta. Tein molemmille pikkupojille ns. mansikkapipot ja niiden lisäksi muutaman kappaleen, jotka aion lahjoittaa jonnekin. Ne ovat vauvojen kokoa. Ehkä tarjoan niitä paikallisen synnytyssairaalan vastasyntyneiden osastolle.
Rodoksella lomamatkalla käydessämme hotellin leikkipuistotäti ihastui poikien pipoihin ja lupasin tehdä hänelle sellaisen. Se valmistuikin parissa päivässä (on niin mukava tehdä) ja odottaa jo postitusta kirjekuoressa.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!