Kesäaikaan, kun lämpö alkaa helliä
kylmän Pohjolan asukkeja, on mahdollisuus kohdata koko miessukupuolen
laaja kirjo ja nyt tutustutaankin osaan heistä hieman tarkemmin.
Paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin.
Viisautta on muistaa, että kesä saa
monet näyttämään parhaat puolensa ja vasta syksyllä karu
totuus paljastuu. Ollaan siis tarkkoina, kun tehdään tuttavuutta
uusien lajien kanssa ensimmäistä kertaa. Esittelyyn valitut kaverit
ovat puutteistaan huolimatta koko lailla harmittomia, joten kesän
verran voi heidän seurastaan huoletta nauttia, mutta pitempiin
suhteiseen suosittelemme tutkailemaan kumppania muista kategorioista.
Sarvijaakko
Panostaa toimissaan kaikkein eniten ulkonäköönsä.
Patsastelee auringon lämmössä sarviaan kevyesti ja houkuttelevasti
väristellen. Ulkokuori pettää tässä tapauksessa, sillä
muuten tämä jäärien sukuun kuuluva kaveri on melkoisen yksitotista seuraa. Harrastuksiin
kuuluu lähinnä uhittelu kilpakumppaneille. Lihansyöjä, joten
vegetaristit älkööt vaivautuko.
Tupajumi
Varsin lyhytikäinen, joten siitä
syystä sopii hyvin kesäheilaksi. Mutta mahdolliset jälkeläiset
saattavat olla varsinainen riesa. Pikkuveitikat viihtyvät
kosteassa ilmatilassa, joten kaikenlainen kosteutta kehittävä aines
asuintiloista on hävitettävä, jolloin jälkikasvu saadaan
lähtemään ns. omilleen.
Papintappaja
Rumat ne vaatteilla koreilee pätee
hyvin tähän heppuun. Varsin lipevä ja sitoutumiskammoinen kaveri,
jonka varaan ei kannata laskea yhtä kesää pidemmälle.
Jäärä
Jäärien suvusta esimerkkinä
myskijäärä, useimmille tuttu voimakkaan hajun perusteella.
Panostaa hajusteissa määrään laadun kärsiessä. Osaa omasta
mielestään kätevästi myös hyödyntää kerroshajustamisen.
Jääristä mainittakoon myös aitojäärä, joka kaikessa
tekemisissään luottaa aitouteen, luomuna kiitos koko setti –
parta, kainalot, tuoksut. Pesuveden mukana häviää myös
miehekkyys, tietää aitojäärä. Jäärät saattavat aiheuttaa
hämmennystä ristiriitaisella olemuksellaan, he ovat tavallisesti
pitkiä ja hoikkia ja aikaansaavat täten mielikuvan komeudesta ja raikkaudesta.
Vyöihrakuoriainen
Housut vedetään ylös asti ja
sidotaan kiinni kainaloiden alla kiertävän vyön kera. Tämä muoti
ei vaihdu ja tästä syystä herran on joskus vaikea löytää
ulos äidin peräkamarista.
Toisaalta mahdollisena kumppanina sikäli helppo,
että ateriaksi kelpaavat monenlaiset ruuan tähteet. Tästä syystä eroon pääseminen saattaa olla melko hankalaa, jos se onnistuu
kotiutumaan uuteen kotiin. Ulkoruokinnassa täysin harmiton.
Ukkohaiskiainen
Tästä saa kierrätystä kannattava
samaa ideologiaa toteuttavan hyvän kaverin. Hävittää
kaveriporukkansa kanssa pihapiiristä raadot ja lannoittaa samalla
maaperää rouvan kukkapenkkiä varten.
Metsäsittiäinen eli tuttavallisemmin
sontiainen
Jos kaipaa juttuseuraa nojatuolin
ääreen, niin tämä heppu ei ole oikea valinta. Viihtyy metsän
siimeksessä, jossa kipittelee pitkin polkuja omien harrastustensa
parissa. Voisi sanoa, että on varsinainen kätköilyn uranuurtaja,
kun kaivelee saaliinsa maan uumeniin. Harrastaa myös sienestystä.
Sopii siis metsässä viihtyvälle. Eduksi on mainittava tyylikäs
pukeutuminen kiiltävään kokomustaan.
Turilas
Mainittakoon kesä- ja juhannusturilas
esimerkkinä turilaslajeista. Helppo tunnistaa karvoituksesta, joka
rehottaa etupuolelta napaan asti avatun paidan kauluksesta sekä
peittää hennosti myös selkäpuolen. Ei ole koskaan kuullut
sheivauksesta brasiliaisesta puhumattakaan. Muutenkin hieman
junttimainen olemukseltaan, tykkää pukeutua kokoruskeaan.
Tukkimiehentäi
Takertujatyyppi. Varo siis! Tarttuu
kiinni eikä päästä irti. Kunnon luunappi saattaa tepsiä. Ulkonäkökään ei houkuttele.
Karvaisia luomia koko keholla.
Seitsenpistepirkko eli tuttavallisemmin
leppäkerttu
Tässäpä kaveri puutarhaihmiselle.
Pedoksikin kutsuttu punatakki on avulias tuholaisten hävittäjä
eikä palkkaakaan tarvitse maksaa kuin yösijan muodossa
talven ajaksi. Tästä kannattaa jo ehkä pitää kiinni. Erottuu
edukseen pukeutumalla punaiseen ja osallistumalla pihatöihin.
Negatiivisena piirteenä voidaan mainita tapa tekeytyä kuolleeksi
haastavissa tilanteissa.
Eräitä haitallisia lajeja on syytä
varoa tai välttää kontaktia kokonaan. Nimikin sen jo kertoo. Muutamia mainitaksemme:
nälvikkäät, liljakukot (jotka yrittävät hämätä punaisella
vaatetuksellaan), pistiäiset, jäytiäiset, luteet ja
pihtihäntäiset.
Tutustu muihinkin komeisiin kovakuoriaisiin sivustolla: www.luontoportti.com/suomi/fi
Kiitos mainiosta ötökkäkattauksesta! Olen erityisen viehtynyt kiiltäväpintaisuuteen, joten talviunikaverikseni valitsin Herra Leppäkertun. Hän lähti lätkimään heti, kun ilmat lämpenivät. Juhannusheilana minulla oli Sir Sontiainen. Lyhyeksi jäi sekin romanssi, sillä hän ei malttanut irrottautua koivunmahlakannostaan. Yhyy. Täytyy toivoa, ettei tielleni osu nälvikkäitä, näivertäjiä tai luteita 😂.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Mihinkäs se Herra Leppäkerttu helteitä pakeni? Ei muuten leppäkerttuja näe enää niin kuin ennen vanhaan. Minä seurailin sarvijaakon puuhia muutama päivä sitten ja ihmettelen miten se saa pitkät sarvensa pysymään ehjinä. Sontiaisenkin tapasin ja myös marjaluteen 😬 Onneksi se ei istuskellut metsämansikalla, jonka pistelin poskeeni. Niinkin on käynyt 🤪
PoistaHah hah, lude-herrat eivät ymmärrä dödön päälle 😆.
VastaaPoistaItse olin nielaista ampiaisen raadon kahvin seassa. Onneksi oli raato, olisi tullut muuten sairaalareissu.
Kaikenlaista sitä voi sattua ötököiden parissa touhutessa 😀
Poista