keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Aikamiespoikia ja muita velikultia




Kesäaikaan, kun lämpö alkaa helliä kylmän Pohjolan asukkeja, on mahdollisuus kohdata koko miessukupuolen laaja kirjo ja nyt tutustutaankin osaan heistä hieman tarkemmin. Paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Viisautta on muistaa, että kesä saa monet näyttämään parhaat puolensa ja vasta syksyllä karu totuus paljastuu. Ollaan siis tarkkoina, kun tehdään tuttavuutta uusien lajien kanssa ensimmäistä kertaa. Esittelyyn valitut kaverit ovat puutteistaan huolimatta koko lailla harmittomia, joten kesän verran voi heidän seurastaan huoletta nauttia, mutta pitempiin suhteiseen suosittelemme tutkailemaan kumppania muista kategorioista.

Sarvijaakko
Panostaa toimissaan kaikkein eniten ulkonäköönsä. Patsastelee auringon lämmössä sarviaan kevyesti ja houkuttelevasti väristellen. Ulkokuori pettää tässä tapauksessa, sillä muuten tämä jäärien sukuun kuuluva kaveri on melkoisen yksitotista seuraa. Harrastuksiin kuuluu lähinnä uhittelu kilpakumppaneille. Lihansyöjä, joten vegetaristit älkööt vaivautuko.

Tupajumi
Varsin lyhytikäinen, joten siitä syystä sopii hyvin kesäheilaksi. Mutta mahdolliset jälkeläiset saattavat olla varsinainen riesa. Pikkuveitikat viihtyvät kosteassa ilmatilassa, joten kaikenlainen kosteutta kehittävä aines asuintiloista on hävitettävä, jolloin jälkikasvu saadaan lähtemään ns. omilleen.

Papintappaja
Rumat ne vaatteilla koreilee pätee hyvin tähän heppuun. Varsin lipevä ja sitoutumiskammoinen kaveri, jonka varaan ei kannata laskea yhtä kesää pidemmälle.

Jäärä
Jäärien suvusta esimerkkinä myskijäärä, useimmille tuttu voimakkaan hajun perusteella. Panostaa hajusteissa määrään laadun kärsiessä. Osaa omasta mielestään kätevästi myös hyödyntää kerroshajustamisen. Jääristä mainittakoon myös aitojäärä, joka kaikessa tekemisissään luottaa aitouteen, luomuna kiitos koko setti – parta, kainalot, tuoksut. Pesuveden mukana häviää myös miehekkyys, tietää aitojäärä. Jäärät saattavat aiheuttaa hämmennystä ristiriitaisella olemuksellaan, he ovat tavallisesti pitkiä ja hoikkia ja aikaansaavat täten mielikuvan komeudesta ja raikkaudesta.

Vyöihrakuoriainen
Housut vedetään ylös asti ja sidotaan kiinni kainaloiden alla kiertävän vyön kera. Tämä muoti ei vaihdu ja tästä syystä herran on joskus vaikea löytää ulos äidin peräkamarista.
Toisaalta mahdollisena kumppanina sikäli helppo, että ateriaksi kelpaavat monenlaiset ruuan tähteet. Tästä syystä eroon pääseminen saattaa olla melko hankalaa, jos se onnistuu kotiutumaan uuteen kotiin. Ulkoruokinnassa täysin harmiton.

Ukkohaiskiainen
Tästä saa kierrätystä kannattava samaa ideologiaa toteuttavan hyvän kaverin. Hävittää kaveriporukkansa kanssa pihapiiristä raadot ja lannoittaa samalla maaperää rouvan kukkapenkkiä varten.

Metsäsittiäinen eli tuttavallisemmin sontiainen
Jos kaipaa juttuseuraa nojatuolin ääreen, niin tämä heppu ei ole oikea valinta. Viihtyy metsän siimeksessä, jossa kipittelee pitkin polkuja omien harrastustensa parissa. Voisi sanoa, että on varsinainen kätköilyn uranuurtaja, kun kaivelee saaliinsa maan uumeniin. Harrastaa myös sienestystä. Sopii siis metsässä viihtyvälle. Eduksi on mainittava tyylikäs pukeutuminen kiiltävään kokomustaan.



Turilas
Mainittakoon kesä- ja juhannusturilas esimerkkinä turilaslajeista. Helppo tunnistaa karvoituksesta, joka rehottaa etupuolelta napaan asti avatun paidan kauluksesta sekä peittää hennosti myös selkäpuolen. Ei ole koskaan kuullut sheivauksesta brasiliaisesta puhumattakaan. Muutenkin hieman junttimainen olemukseltaan, tykkää pukeutua kokoruskeaan.

Tukkimiehentäi
Takertujatyyppi. Varo siis! Tarttuu kiinni eikä päästä irti. Kunnon luunappi saattaa tepsiä. Ulkonäkökään ei houkuttele. Karvaisia luomia koko keholla.

Seitsenpistepirkko eli tuttavallisemmin leppäkerttu
Tässäpä kaveri puutarhaihmiselle. Pedoksikin kutsuttu punatakki on avulias tuholaisten hävittäjä eikä palkkaakaan tarvitse maksaa kuin yösijan muodossa talven ajaksi. Tästä kannattaa jo ehkä pitää kiinni. Erottuu edukseen pukeutumalla punaiseen ja osallistumalla pihatöihin. Negatiivisena piirteenä voidaan mainita tapa tekeytyä kuolleeksi haastavissa tilanteissa.

Eräitä haitallisia lajeja on syytä varoa tai välttää kontaktia kokonaan. Nimikin sen jo kertoo. Muutamia mainitaksemme: nälvikkäät, liljakukot (jotka yrittävät hämätä punaisella vaatetuksellaan), pistiäiset, jäytiäiset, luteet ja pihtihäntäiset. 







Tutustu muihinkin komeisiin kovakuoriaisiin sivustolla: www.luontoportti.com/suomi/fi



4 kommenttia:

  1. Kiitos mainiosta ötökkäkattauksesta! Olen erityisen viehtynyt kiiltäväpintaisuuteen, joten talviunikaverikseni valitsin Herra Leppäkertun. Hän lähti lätkimään heti, kun ilmat lämpenivät. Juhannusheilana minulla oli Sir Sontiainen. Lyhyeksi jäi sekin romanssi, sillä hän ei malttanut irrottautua koivunmahlakannostaan. Yhyy. Täytyy toivoa, ettei tielleni osu nälvikkäitä, näivertäjiä tai luteita 😂.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mihinkäs se Herra Leppäkerttu helteitä pakeni? Ei muuten leppäkerttuja näe enää niin kuin ennen vanhaan. Minä seurailin sarvijaakon puuhia muutama päivä sitten ja ihmettelen miten se saa pitkät sarvensa pysymään ehjinä. Sontiaisenkin tapasin ja myös marjaluteen 😬 Onneksi se ei istuskellut metsämansikalla, jonka pistelin poskeeni. Niinkin on käynyt 🤪

      Poista
  2. Hah hah, lude-herrat eivät ymmärrä dödön päälle 😆.
    Itse olin nielaista ampiaisen raadon kahvin seassa. Onneksi oli raato, olisi tullut muuten sairaalareissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista sitä voi sattua ötököiden parissa touhutessa 😀

      Poista

Kiitos kommentistasi!