Neljäs lomaviikko, eli tällä erää kolmas ja viimeinen, on pian alkamassa. Yhden viikon pidin jo kesäkuussa, mutta sitä pätkää en erikseen muistele enkä muista. Viikossa ei ehdi irtautua työmoodista.
Työpaikalla periaatteessa jokaisen piti pätkiä lomansa, jotta lomat saatiin soviteltua optimaalisella tavalla kokonaisuuden kannalta ja että jokainen sai edes pätkän haluamanaan aikana. Itse asiassa on ihan kiva pitää kesäloma kahdessa pätkässä. Eka erä alkukesästä ja loput myöhemmin. Pääsee lomalle pian kesän alettua ja vielä jää jotain odoteltavaakin.
Jostain kuulin äskettäin, että hyvä konsti ”pidentää” lomaa on jäädä lomalle keskellä viikkoa. Ja niin ollen myös palata lomalta keskellä viikkoa. Sekä loman että työn aloitusviikot ovat vajaita, mikä keventää tapahtumaa molemmista päistä. Tosin kokonaisia viikkoja jää sitten vain kolme.
Porukassa on aina niitä, joiden mielestä perusoikeuksiin kuuluu saada loma joka kesä juuri silloin kun itse haluaa. Se vaan ei toimi niin, ellei haluttu loma-ajankohta ole toukokuussa tai syyskuussa. Nykyään elokuukin alkaa olla jo ei-haluttua loma-aikaa. Kaikki haluaisivat lomansa kesäkuun puolivälin ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Uskomattoman itsekkäitä perusteluita lomatoivomuksille (lue: vaatimuksille) on tullut kuultua tässä 36 vuoden aikana.
Viime viikon lopussa vasta huomasin, että pääkopan työmoodi vaihtui lomamoodiksi. Ai miten? No sen vaan huomaa. Tuskin muistaa edes sen, missä on töissä. Yleensä salasana(t)kin unohtuu, mutta minulla on niin pomminvarma, etten unohda sitä kovin helposti.
Blogiin ei ole syntynyt kirjoituksia loman aikana kuin yksi ja ainoa. Ideoita kyllä on pursuillut, mutta ne pitäisi heti kirjoittaa muistiin, muuten ne unohtuvat. Ja mikäs sen helpompaa, kun on puhelin aina mukana. Kirjoittaa vaan sinne dokumenttiin ja tallentaa sen.
Kaikenlaista näkemäänsä voi kirjoittaa muistiin vastaisuuden varalle. Yksi ohimennessä nähty aika pöyristyttäväkin näkymä oli paikallisen kesäteatterin katsomorakenteisiin näkösuojaksi viritetty Suomen lippu! Jos se kuuluu näytelmärekvisiittaan (tuskin), niin se pitäisi ottaa siksi aikaa pois, kun ei ole esitystä.
Ei lippu ole mikä tahansa riepu, vaan sille on vain neljä paikkaa: lipputangossa, pesukoneessa, jossain piiloisessa paikassa kuivumassa pesun (tai muun kastumisen) jälkeen tai kaapin hyllyllä. Ja sielläkin asianmukaisesti laskostettuna.
En sylje lasiin enkä ole kenellekään kateellinen, mutta sosiaalisessa mediassa välillä alkaa ärsyttää se, että lomakuvina näytetään kuvia olutmukeista tai -mäyräkoirista tai ynnä muista asiaankuuluvasta rekvisiitasta. Epähienoa ja mautonta. Ei kovin kiinnostavaa.
Yhtä lailla voisi laittaa someen kuvia vaikka saunavihdasta, piimälasista, puhtaista pyykeistä narulla tai vaikka lokinkakasta laiturilla. Kaikki kuuluvat samalla tavalla kesään.
No nyt joku vetää herneet nenuun.
Politiikka on ainakin kotimaassa ollut melko kiinnostavaa ja moni muu asia, mistä mediassa kohkataan. Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan vaan hullummaksi suunnilleen joka asiassa. Blogissa emme ota kantaa näihin asioihin. Mutta sähköpotkulautailijoille määräisin vähintään kypärän pakolliseksi suojavälineeksi.
En ole yhdenkään kaatumista nähnyt, mutta lukemattomia läheltä piti -tilanteita, tolkutonta vauhtia ja muusta liikenteestä piittaamattomuutta sitäkin enemmän. Muutaman kerran olen itsekin välttynyt täpärästi törmäykseltä niiden kanssa. Tiedän hyvin miltä tuntuu, kun pää kopsahtaa kiveen ilman kypärää sekä kypärän kanssa. En suosittele kumpaakaan.
Kuvat: Wikipedia, Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!