Potentiaalinen itsemurhaaja

VAROITUS: Jokaisessa aikaisemmassa Murhaaja-sarjamme postauksessa on ollut ripaus mielikuvitusta mukana. Tässä ei ole. Sanoilla ”brunetti” ja ”blondi” viitataan vain kahden asianosaisen hiusten väriin, ei mihinkään muihin ominaisuuksiin

Joskus brunettikin onnistuu jossain. Ainakin blondin kanssa yhdessä. Edes olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jos näin saa tästä tapauksesta sanoa. Voihan olla, että hän (kolmas osapuoli) ei olisi sittenkään uskaltanut hypätä. Voihan olla, että paikalle ei olisi osunut kukaan. Tai joku olisi osunut liian myöhään. Tai se joku ei olisi tajunnut ajoissa mitä on tapahtumassa. Tai ei olisi välittänyt. Siinä joku kiipeilee kaiteelle, mutta ei se mulle kuulu. Joka tapauksessa johdatus, onni, varjelus ja enkelit olivat tällä kertaa paikalla. Kolmas osapuoli, itsemurhakandidaatti, voi olla muuta mieltä. Esimerkiksi sitä mieltä, että tädit (brunetti ja blondi) pilasivat hänen päivänsä / yrityksensä / loppuelämänsä.

Brunetti ja blondi ovat työkavereita ja lapsuuden/koulutovereita. Kahvihampaita sattui kolottamaan yhtä aikaa. Brunetin kahvihammasta ei kolota yleensä siihen aikaan, mutta kuinka nyt sattuikaan. Kahviautomaatilla vierähti tovi kauemmin kuin jos kumpikin olisivat käyneet yksinään kahvia hakemassa ja lennähtäneet takaisin nenät kiinni työkoneisiinsa, pois sivuilleen vilkuilematta, kuten yleensä. Silloin tämä tarina olisi luultavasti mennyt toisella tavalla.

Kauppakeskuksen 3.kerroksessa on "Asiaton oleskelu ankarasti kielletty". Siellä sijaitseekin vain toimistotiloja. Blondi kiinnitti huomionsa kauppakeskuksen aulassa kaiteen vieressä seisoskelevaan tyttöön, joka käyttäytyi oudosti. Tyttö kurkki kaiteelta alas. Blondi: "Ei kai se meinaa hypätä?" Brunetti: "Perhana, kyllä se meinaa hypätä! Soita hätäkeskukseen!"  Ja ryntäsi saman tien ovesta aulaan: "Älä hyppää!!!" Lapsi laskeutui alas kaiteelta, jossa hänen molemmat jalkansa jo olivat. Brunetin ei tarvitse/halua/voi käyttää työkenkinään kymmenen sentin korkkareita, vaan mukavia Arcopedico-tossuja, joiden ansiosta syntyi samalla brunetin oman elämän pikajuoksuennätys n. 30 metrin matkalla.  

Hikinen ja äärimmäisen kiihdyksissä oleva tyttö ei kuullut mitään eikä reagoinut mihinkään. Hän oli kyykistynyt kaiteen viereen ja peitti kasvot käsiinsä. Brunetti yritti saada häneen kontaktia. Silloin tyttö lähti yrittämään kaiteelle uudelleen. Tähtäin oli 0.-kerroksessa. Mitä jos joku olisi kävellyt vaikka lastenvaunuineen siellä 0.-kerroksessa potentiaalisen putoamispaikan kohdalla? Tai joku ihan itsekseen? Tai joukko pieniä koululaisia? Tai ei kukaan. Ikävää jälkeä olisi syntynyt ilman muita osapuoliakin. Brunetti kiskoi kaiteelta kaikin voimin alas tyttöä, joka oli häntä itseään tukevampi. Silloin onneksi paikalle riensi joukko työkavereita avuksi. Tyttö suljettiin tiukkaan syleilyyn. Kaikki muut paitsi "kohde" tiesivät, että hätäkeskukseen oli jo soitettu ja apua oli tulossa. Parempi, ettei hän tiennyt sitä vielä, ennen kuin poliisit tulivat paikalle ja tilanne voitiin antaa viranomaisten huoleksi.

Monella tavalla kävi mielessä, että miksi ja mitä jos. Kyllä nyt kävi niin, että hänen aikansa ei ollut vielä. Tässä osuivat kaikki palaset kohdalleen, vaikka hataraa oli. Ja varjelus pelasti tällä kertaa.

Tässä julkaisussa ei ole kuvia. Kun ei riitä oikein sanojakaan. Ajatuksia on silti paljon.

Ei kaupallista yhtestyötä Arcopedico / EA:t.