Kirjasuosituksia

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia

Sonja Saarikoski: Naisvangit

Heikki Hietala: Tuhkat

Mainitut kolme uudehkoa kirjaa olen kuunnellut Bookbeatista ja kaikki olivat niin kiinnostavia, ettei olisi malttanut lopettaa kuuntelua ollenkaan. 

Tosin jokaisen kanssa kävi se vanhanaikainen, eli nukahdin kesken kuuntelun, vaikka uniajastin oli vain 30 minuuttia päällä. No, saahan sitä tekstiä kelattua taaksepäin. 

Katja Ketun kirja lienee uusin näistä kolmesta. Kirjailija oli äskettäin vieraana Arto Nybergin keskusteluohjelmassa, johon usein kutsutaan/tarjoutuu (?) uutuuksia julkaisevat kirjailijat.

Erään kissan tutkimuksia on näistä kolmesta siinä mielessä hankalin, että lukijan/kuuntelijan on mahdoton erottaa toisistaan fakta ja fiktio, joita kumpaakin kirjassa on. Lopulta ihan sama, tarina on mielenkiintoinen. Lukija voi jäädä pohtimaan, kuka kirjassa on ”kissa” ja kuka on ”kirjailija”. Vai ovatko nekin kokonaan fiktiivisiä hahmoja. 

Kirja liikkuu monessa aikatasossa, muun muassa sisällissodan vaiheissa ja nykypäivässä. 

Naisvangit sen sijaan on täynnä faktaa alusta loppuun, nimet vain on muutettu. Faktaa arvostan eniten. Se on koskettavinta, kun tietää tapahtumien tapahtuneen jollekin oikeasti, eivätkä ne ole kenenkään mielikuvituksen tuotetta. Satukirjaiän olen jo mielestäni nimittäin ohittanut jo jonkin aikaa sitten. Jokin aika sitten televisiossa pyöri dokumenttisarja Hämeenlinnan naisvankilan vankien arjesta. Ainakin yhden vangin tunnistin kirjasta ja tv-dokumentista samaksi henkilöksi. Vanhempi nainen, joka oli huijattu muuliksi kuljettamaan matkatavaroissaan huumeita, kunnes nakki napsahti Suomeen tullessa. Vaikea kuvitella, että herttaisen mummelin omat tarkoitusperät olisivat olleet tilanteessa jotain muuta kuin vilpittömät. Mutta rikos mikä rikos ja niinpä häkki heilahti. Varmaan ankeaa olla vuosia vankilassa kaukana kotimaastaan ja vieraalla kielialueellakin.

Tuhkat oli näistä ehdottomasti hauskin ja mukaansatempaavin. Senkään totuudenmukaisuudesta ei ole pienintäkään varmuutta, mutta tarina olisi voinut tapahtua oikeastikin. Tuhkaa on kahdessa paikassa: uurnassa, jossa on päähenkilön isän tuhkat, jotka hän kuljettaa Espanjasta kotiin maateitse. Ja tämä sen vuoksi, kun ilmassa oli juuri silloin Islannin tulivuorenpurkauksesta levinneet toiset tuhkat, jotka haittasivat ja osittain estivät lentoliikennettä. Kirja on tragikoominen ja huumori on sopivasti piilossa ja vähän mustaakin. 

Kuvat eri lähteistä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman kirjoittajan lupaa on kielletty. 

Ei kaupallista yhteistyötä