Mummo puikkomittarin käkenä

Lapsenlapsen odotus ja syntyminen saa aikaan isovanhemmissakin uudenlaista pienen ihmisen suojelemisen tarvetta. Aloin toteuttaa sen aikaansaamaa luomisen vimmaa ensiksi kutomalla (jotkut puhuvat neulomisesta, mutta minä olen aina kutonut ja tulen aina kutomaan) ukrainalaisille lapsille torkkupeittoneliöitä.

Seuraavaksi kudoin kokonaisen torkkupeiton uudelle Pikku-ukolle, joka syntyi tovi sitten. Samaan pötköön syntyi lisää torkkupeittoja, joista kaksi lähetän Ukrainaan ja yksi jää kotimaisemiin odottamaan tulevia tilanteita. Kahteen peitoista bongasin Prisman BW-laarista kivasti liukuvärjättyä 100% villalankaa, joka on värimaailmaltaan sellainen, että Isäntä tuumasi valmiin peiton muistuttavan lähinnä Reidar Särestöniemen taulun värimaailmaa. Mikäpä siinä. 

Jo alkoi torkkupeittojen tekeminen kyllästyttää. Ensi viikon alussa pistän nuo kaksi peittoa menemään Ukrainaan. Ja mitä seuraavaksi? Naapurin rouva esitteli ihanaa pipoa, jonka oli kutonut itselleen mohairlangasta. Samalla löysin Instagramista videon ja ohjeen helppotekoiseen pipoon. Ohessa linkki.

https://instagram.com/poolaknits?igshid=YmMyMTA2M2Y=

Olenhan toki kutonut ennenkin, joskus noin 30-40 vuotta sitten useammankin villapaidan talvessa, kirjoneuleella sekä pintakuvioneuleella. Omille lapsille kudoin myös jotain pientä. Muun muassa valko-vihreäraitaisen villapaidan, joka oli äskettäin Pikku-ukon yllä hänen ensimmäisellä neuvolakäynnillään.

Kutomisen taitokin ruostuu, jos ei sitä pidä yllä ja kehitä. Enkä toisaalta halua alkaa pykimään minkään järjettömän vaikean kuvioneuleen kanssa, vaikka mieli tekisi sellainenkin saada. Mieluummin teen jotain nopeasti valmistuvaa ja helppoa, jossa epäonnistumisen riski ei ole suuri. 

Itselleni ostin verkkokaupasta perulaista "perua" olevalla kuviolla neulotun ihanan kevyen ja lämpimän kuvioneulepaidan. Siinä on 55% alpakan villaa ja loput polyamidia. Ei kaupallista yhteistyötä, mutta kerronpa kuitenkin, että verkkokauppa oli nimeltään Timber&Jack ja kuvioneulepaidan väri antrasiitti. Neulepaita oli BW-tarjouksessa noin 15 prosenttia edullisempi kuin tällä hetkellä näyttää olevan. 

Uusi neulepaita oli ylläni ensimmäistä kertaa, kun kävin pari päivää sitten pitkäaikaisen työkaverini ja hyvän ystäväni kanssa lounaalla ja kiskaisin helttaani lautasellisen kuumaa tomaattikeittoa. Älkää peljätkö, sillä keittoa ei tippunut paidalle, mutta sen sisällä tuli mummolle ihan armottoman lämmin sen keiton ja alpakanvillan yhteisvaikutuksesta. 

Mutta miten niin mummo eli mamma on nyt puikkomittarin käkenä? (Vrt. sanonta "olla äimän käkenä"). Nyt on täytynyt penkoa vanhoja puikkovarastoja ja osasta sukkapuikkojahan ei saa selvää, minkä kokoisia ne ovat muuten kuin sellaisella muovisella puikkomittarilla, jossa on reikiä ja kun sopivaan reikään puikon pujottaa, niin saa selville, minkä kokoinen puikko on. 

Sellainen mittari minulla on ollut jo noin 45 vuoden takaa, mutta nyt en tietenkään löydä sitä mistään, kun sitä tarvittaisiin. Vertasin omia puikkojani isoihin puikkoihin, joissa on päässä muovinen palikka, jossa koko mainitaan. Sain todeta, ettei minulla ole koon 4 sukkapuikkoja eikä pyöröpuikkoja. Pienempiä ja isompia kyllä olisi, mutta ei juuri sitä kokoa, jota tarvitaan pipon tekemisessä tietyllä langalla. 

Siispä Prismaan ostamaan nro 4 pyöröpuikko sekä sukkapuikot. Ostinkin sitten värilliset metallipuikot. Ei sellaisia silloin ennen vanhaan ollut. Oli vain niitä tylsiä harmaita. Eikä ollut puisiakaan puikkoja. Ostamani pyöröpuikko on Novita-merkkinen ja kokoa neljä. Ostamani puikkomittari on myös Novita-merkkinen, mutta sillä pyöröpuikkoa mitattaessa mittari väittää puikon olevan kokoa kuusi!! Vai olenko niin tonttu, etten tätä(kään) osaa käyttää oikein?

Nyt on mamma äimän käkenä eli puikkomittarin käkenä. Miten voi saman valmistajan mittari näyttää noin pieleen? Osaako joku vakavampaa ”neuloosia” poteva vastata/auttaa? Tämän mittarin hankkimisesta ei siis ollut mitään hyötyä. Ei sitä oikein palauttaakaan voi, kun tuotteena se sinänsä on virheetön.

Kutominen on muuten kätevä keino pitää itsensä hereillä äänikirjoja kuunnellessa. Ilman sitä alkaa ajatus helpommin harhailla ja käsi eksyy puhelimen näytölle ja nettiin ja someen jajaja… äkkiä onkin monta sivua kirjasta lipsahtanut ohitse. Tai sitten käy niin kuin tässä muutama ilta sitten. Nukahdin luurit korvilla ja pari tuntia uutta Finlandia-voittajaa meni sivu korvien. Heräsin puolen yön aikaan. Onneksi löysin aika pian sen kohdan, mikä ei enää kuulostanut tutulta ja nyt ollaan kohta kalkkiviivoilla.  

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.