torstai 1. joulukuuta 2022

Koiraihminen





Nuuskija



Tiedättehän, kuinka ihmisillä on monesti tapana ilmoittaa olevansa enemmän joko koira- tai kissaihmisiä. Itsekin tunnistan itsessäni enemmän koira- kuin kissarakkautta, vaikka pidänkin melkein kaikista eläimistä. Lapsena olin hamsteri-ihminen, vaikka oikeasti olinkin ihan hevoshullu, mutta en päässyt aloittamaan hevosharrastusta - oli liian kallis laji. Hamsteriin oli tyytyminen. Edelleen pidän hevosista ja olen aikuisiällä käynyt muutamia kertoja alkeistunneilla ratsastamassa. Olen siis myös hevosihminen.




Lapsena olin myös undulaatti-ihminen, vaikka täytyy myöntää, että ainakin meidän undulaattimme, Bernhard ja Bianca (aivan liian hienot nimet niin typerille otuksille) olivat kyllä melko tylsiä lemmikkejä. Olisin halunnut jollain tapaa leikkiä niiden kanssa, silitellä ja paijailla - vaan eipä se undulaattien kanssa onnistu.

Minulla ja Ukolla on koko melkein 40-vuotisen yhteiselon aikana ollut koira. Nyt ei ole. Jouduimme reilu vuosi sitten aivan yllättäen luopumaan rakkaasta Nuuskijasta.  Emme ole oikein vieläkään kunnolla toipuneet menetyksestä. Uko olisi jo ottanut uuden koiran, mutta minä en ole siihen pystynyt. Eikä nyt ehkä ole tarvettakaan.

Ei koiran tarvitse aina olla oma, jotta sitä voi rakastaa täydestä sydämestään. Esikoisemme kaksi koiraa, Tyttö ja Labradoodle (joka on älykkäin tuntemani koira) ja uusin tulokas Keskimmäisen cockerspanieli T. Sorsakoira täyttävät koirakaipuutamme kaikella antamallaan rakkaudella. 

Olen viime aikoina ulkoillut erityisesti T. Sorsakoiran kanssa ja olen kokenut valtavan oivalluksen tuntiessani itseni jotenkin kokonaiseksi koiran kanssa kulkiessani. Olenhan lähes koko aikuisikäni elänyt koiran kanssa.


Labradoodle ja Tyttö





Labradoodle viettämässä kesälomaa Punaisella Tuvalla


T. Sorsakoira kahdeksan viikon ikäisenä


T. Sorsakoira mummulassa




Kirjoitin aikanaan Nuuskijan menetyksestä:


Jos taivas on olemassa

Koiran kokoinen tyhjyys


Vieläkään en pysty palaamaan muistoissani noihin päiviin kuivin silmin. Viimeisenä Nuuskijan elinpäivänä otettua kuvaa en ole pystynyt katsomaan. Mutta vielä tulee päivä, kun sen teen.


Nuuskijasta olen kirjoitellut ainakin seuraavissa postauksissa:


Sankarikoirat

Nuuskijan tunteet

Nuuskijan ihmetys

Kauneimmat haukkuni

Metsätiellä


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


4 kommenttia:

  1. Minulla on lemmikkinä tiikerikotilo - olen siis kotiloihminen. Saaripalsta-blogissa tunnustauduin myös jouluihmiseksi ja juurakkoihmiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Oi, kotiloihminen 🥰 Minäkin olen jouluihminen!

      Poista
  2. Minulla on aina ollut kissa tai kaksi. Pidän koiristakin. Muutama vuosi sitten oli Claudi, mutta hän kuoli hevosen potkaisuun. Toinen tyttäreni on ratsastanut 3-vuotiaasta ja teki siitä ammatin itselleen. Minäkin olen ollut alkeistunnilla. Kyllä pelotti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Olet siis selvästi eläinihminen, kun pidät monista eläimistä. Niinkuin minäkin - paitsi en käärmeistä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!