Kikka!

Kuva Finnkinon sivuilta.

Kaikki yli kolmikyppiset ja nuoremmatkin muistavat Kikan eli Kirsi Viilosen eli Sirenin. Joka oli suunnilleen oman ikäiseni ja kuoli lehtitietojen mukaan sydänkohtaukseen vasta 41-vuotiaana. Joiltain osin hänellä oli samanlainen kohtalo kuin Armi Aavikolla.

Kikasta tehty elokuva käytiin eilen katsomassa ja senhän ei ole tarkoituskaan mikään komedia olla, mutta siinä ei ollut yhtään mitään huumoria eikä hauskuutta. Se oli surullinen tarina, hyvin surullinen. Loppukohtauksessa, missä Kikka tapaa sattumalta entisen managerinsa (Elena Leeve) jouluostoksilla tavaratalossa, alkoi melkein itkettää.

Kikka oli Suomen Madonna tai Marilyn Monroe, joka ei yltänyt kuitenkaan ihan samaan. Hän osasi kyllä mielestäni laulaa, vaikka moni ympärillä häärinyt ihminen ja media yritti väittää toista ja painaa häntä alas kaikin tavoin.  Osaavatko monetkaan tämän päivän rääkyjät laulaa muka sen paremmin? 

Kikka oli luonnonlahjakkuus ja olisi päässyt vaikka mihin, jos olisi aikanaan saanut laulunopetusta ja jos alkoholi ei olisi sotkenut kuvioita liikaa. Kikka oli 10-15 vuotta aikaansa edellä silloisia rajoja rikkovilla lauluillaan ja esiintymisellään. Hän oli jopa alakouluikäisten tyttöjen idoli, vaikka he tuskin ymmärsivät Kikan laulujen sanoituksia, jotka olivat aika pornoja, varsinkin siihen aikaan kuunneltuina.

Parasta elokuvassa mielestäni oli hyvät näyttelijät. Pääosan esittäjä Sara Melleri oli hyvin opetellut kikkamaiset muuvit ja maneerit. Martti Suosalolla oli pieni rooli Juha Vainiona ja Ville Virtasella Irwininä. Myös Kai Vaine oli tavoittanut vaivattoman tuntuisesti Asko Järvisen olemuksen. Mutta näiden kolmen roolit olivat todellakin pienet. Ville Virtanen oli tällä kertaa ehkä enemmänkin oma itsensä kuin roolihahmonsa.

Eräs näyttelijä, jonka sukunimessä on riistaeläimen nimi, voisi minun puolestani opetella jonkun uuden ammatin itselleen, kuten Kari Ketonen on tehnyt (psykoterapeutti). Ketonen ei esiintynyt tässä elokuvassa. H-niemi oli aikoinaan parhaimmillaan (lastenohjelma) Putouksessa, mutta ymmärsi jättää sen muille ennen kuin se alkoi liikaa polkea paikoillaan. Minusta hän ei ole kummoinen komediassa eikä sen paremmin tragediassakaan. Tässä elokuvassa Kikka puhutteli häntä kerran Veikoksi (Samuli), vaikka H-niemi esitti Ile Vainiota. Olikohan se tahallinen virhe vai unohtunut leikata pois?

Televisiohaastattelijaa ("Tapani Ripatti") myöten kaikki väheksyivät Kikkaa ja sanottiin kaiken hänellä olevan hartioiden alapuolella. Melko ikävää, koska olihan hänellä kuitenkin yleisönsä ja hänenlaiselleen esiintyjälle selvä markkinarako. Tehkää itte paremmin, vaikka kyse ei mistään korkeakulttuurista olekaan. Elokuvassa näytettiin vaaralliseksi äitynyt keikka, joka on tapahtunut oikeasti ja jossa miesvoittoinen yleisö melkein repi Kikan palasiksi kesken esityksen, vaatteet ainakin. Järjestyksenvalvonta ei toiminut ajoissa, jos toimi ollenkaan.

Kaikilta osinhan elokuvan tapahtumat ja henkilöt eivät olleet faktaa ja muualta luettujen tietojen mukaan Kikan perhe-elämä järjestyi vähän eri tavalla kuin elokuvassa näytettiin. Mutta ei se haitannut mitenkään oleellisesti juonen kulkua. Surullisuudestaan huolimatta tarina oli jollain lailla kevytkin kuten tarinan päähenkilökin eikä liian raskassoutuinen ja pitkä.

Omassa ohjelmistossa olisi vielä kahden kotimaisen elokuvan katsominen; Kulkuset, kulkuset sekä Punttikomedia, joista varsinkin jälkimmäistä on kovasti kehuttu.

Kuva: Finnkino.fi

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.