sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Nuuskijan tunteet


Nuuskija

Koira on elänyt kesyyntyneenä ihmisen rinnalla eläimistä kaikkein kauimmin. Pitkän yhteiselon myötä koira on oppinut "ihmisten tavoille", eläen kuitenkin koiramaista elämää omassa ihmislaumassa. Joskus laumaan voi kuulua muita koiria tai eläimiä. Tavallisesti koira hyväksyy helposti laumaan kaikkia edellä mainittuja, joita laumanjohtaja, emäntä tai isäntäkin hyväksyy.

Koira on viisas eläin, joka tahtoo tulla hyväksytyksi lauman jäsenenä. Se opettelee tunnistamaan asioita, muistaa, ennakoi, vaistoaa. Näyttäisi osaavan myös hävetä ja katua. Rakastaa, ikävöi ja tuntee mustasukkaisuutta. Ymmärtää ajankulun ja tietää milloin pääsee mukaan ja milloin sen on jäätävä kotiin. Tai ainakin Nuuskija ilmentää käytöksellään näitä tunteita ja taitoja.

Nuuskija on englanninspringerspanieli. Rotu on yksi vanhimmista ja kokenut vain vähän ulkoisia muutoksia jalostuksen myötä. Värivalikoimassa löytyy musta-valkoinen ja maksa-valkoinen ja molemmat yhdistelmät vielä tan:ina eli kolmantena värinä kuparinruskeat täplät, usein "kulmakarvoina" ja pieninä laikkuina kuonossa tai tassuissa.

Nuuskija, kuten rodun edustajat muutenkin, on leikkisä, ihmisrakas, hyvin oppivainen, miellyttämishaluinen (helppo kouluttaa talon tavoille). Se on myös hyvin ilmeikäs ja viestittää katseella ja pään sekä luppakorvien asennolla. Myös hännän asento kertoo paljon. Nuuskija myös ymmärtää ihan kaiken, se on niin viisas.

Nuuskija osaa siis näyttää myös tunteitaan. Edellä mainittujen lisäksi vielä ainakin kiintymystä, iloa, pitkästymistä, ikävää. Inhimillisiä tunteita. Mistäkö minä pystyn näin väittämään. Koska olen oppinut nämä tunteenvaihtelut tunnistamaan. Ihan niinkuin Nuuskija tunnistaa minun mielenliikkeet. Meille on syntynyt yhteinen kieli. Luulenpa vielä, että Nuuskija lukee paremmin minua, kuin minä sitä.

Rankinta Nuuskijalla on silloin, kun Tyttö tulee yökylään. Tulopäivänä on ensin hirveän kivaa. Tytön kanssa ensin vähän painitaan, nahistellaan leikillään ja sitten saadaan herkkuja. Mutta jo ensimmäisen yön jälkeen Nuuskija alkaa yllättävästi näyttää ihmismäisiä elkeitä. Kuin se sanoisi Tytölle: "Tämä on minun kotini, nämä ovat minun ihmisiäni." Ja sitten Nuuskija katsoo minuun päin hakien vahvistusta ajatuksilleen.

Tyttö viipyy ilonamme joskus viikonkin ja Nuuskijan tunteet kuumenevat. Milloin käy ovi Tytön lähteä? Vai onko jäämässä muka asumaan. Voi sitä riemua, kun Tyttö haetaan. Yhtä suuri on ilo taas hetken aikaa Tytön tullessa seuraavan kerran käymään.


Tyttö
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

6 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen nuuskija♥ Elämä olisi kyllä melkoisen tylsää ilman karvaisi kavereita, niin monta ilon hetkeä ovat suoneet...välillä ihan kepposillaankin:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Se on juuri noin kuin kirjoitat. Koirat, ja muut lemmikit, antavat luultavasti enemmän kuin saavat - vaikka tekisimme parhaamme. 🥰

    VastaaPoista
  3. Söötti kertomus ja tuttuja kuvioita (paitsi että en heti tajunnut, että Tyttö on toinen koira). Parasta on just tuo kommunikointisuhde, mikä voi kehittyä koiran kanssa. Ikävöin tosi paljon omaa koiraani🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Vain koiraihminen ymmärtää mistä koiran kanssa kommunikoinnissa on kyse. Sitä koiran (ja muidenkin eläinten) viisautta voi olla vaikea uskoa, jos ei ole omakohtaista kokemusta.

      Poista
  4. Niinpä. Koirat on niin mutkattomia. Se että muisti on pitkä hyvissä asioissa ja lyhyt huonoissa. Ja se kohtaamisen ilo ja hännän heilutus joka kerta tavatessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse kuin viedä roskapussi ja palatessa saa niin riemullisen vastaanoton kuin olisi ollut päivän poissa 🥰

      Poista

Kiitos kommentistasi!