Päädyin sattuneista syistä katsomaan elokuvan Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä, joka perustuu Tuomas Kyrön kirjoittamaan samannimiseen romaaniin Luin tuon teoksen aikanaan, enkä siitä liiemmin pitänyt. Kirjan lukeminen kuitenkin palautti mieleeni lukuisia kivoja muistoja kaukaisilta ajoilta nuoruudestani. Tällöin kirjan aiheuttama mielipaha muuttuikin mielihyväksi.
Kyllä ei aina kannata tuomita ennenkuin antaa uuden mahdollisuuden. Elokuva oli "ihan hauska". Hyvän tuulen elokuva, kuten leffaseuralaisenikin totesi. Harmiton ja valmiiksi pureskeltu, kuin mättölautanen hetkelliseen herkutteluun. Juoni oli melko lapsellinen ja vähän kaukaa haettu, mutta Heikki Kinnunen pelasti pisteet kotiin. Hän on niin lutunen ja tässäkin roolissa aito, kuin olisi ollut oma itsensä. Helppoa kuin heinänteko, siltä se hänen näyttelemisensä vaikuttaa, vaikkei kumpikaan ole helppoa - ei heinänteko eikä näytteleminen, varsinkaan komedian.
Vain muutama irtonauru irtosi itseltäni eikä elokuvasalissa varsinaisesti nauru raikunut, vaikka sali täynnä olikin. Mutta viihdyimme ja jäi hyvä mieli, se oli kaiketi elokuvan tarkoitus. Tuumasimme nimittäin sitä, että pääosin elokuvan tehtävä on viihdyttää, ei itkettää.
Jos haluat lukea lapsuusmuistojani perheemme Escortin ajoilta, voi tehdä hypyn 1970-luvulle tästä linkistä: Kun mielipaha muuttui mielihyväksi
Kirjoittelin ajatuksiani myös toisen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjan tiimoilta: Onko aihetta juhlaan?
Kuva: Pixabay
Mekin käytiin katsomassa. Oli todella hyvä elokuva!
VastaaPoistaSyksyllä/talvella tulee enemmän käytyä elokuvissa.
Mukavaa lokakuun jatkoa sinulle!
Kiitos kommentistasi!
PoistaTuo on kyllä totta! Kesällä tulee useimmiten tauko elokuvassa käyntiin! Sen sijaan vähintään yhteen kesäteatteriin pitää päästä!
Hyvä elokuvan arvostelu sinulla. Heikki Kinnunen on tosiaan jotenkin hyvin luonteva mielensäpahoittaja.
VastaaPoistaKiitos, samaa mieltä Kinnusesta! Hyvä näyttelijä muutenkin!
Poista