tiistai 2. elokuuta 2022

Margarita


Sain vihdoin viimein luettua loppuun vuonna 2020 Finlandia-palkinnon saaneen Margaritan, jonka on kirjoittanut Anni Kytömäki.

Ahneus varata ja lainata kirjoja kirjastosta siirsi lukemisen aloittamista aina vain eteen päin, koska kirja on perheenjäsenen omaisuutta ja niin ollen sen palauttamisella ei ollut määräaikaa. Vähän noloa hillota toisen kirjaa kuukausikaupalla. Ennen lomaa (kesäkuussa) otin sen ohjelmaan ja nyt tuli valmista.

Kirja on painettu hyvin ohuelle paperille ja sivuja on kuitenkin melkein 600. Tavalliselle paperille painettuna se olisi varmasti melkein tuhatsivuinen. 

Kirjan tapahtumia ja muuta sisältöä en lähde tässä avaamaan, koska se on mahdoton tehtävä. Kirjassa toisaalta tapahtui paljon siinä kuvattujen ihmisten elämänpituisessa mittakaavassa, mutta kirjassa se ei tuntunut siltä. Loppujen lopuksi siinä tapahtui aika vähän. Piti myös tottua siihen, että yksi kertojaäänistä oli jokihelmisimpukka, vaikka se pääsi ääneen aika vähän. Kesti tovin, ennen kuin tajusin sen.

Kerronta oli aika hidastempoista ja ”painavaa”. Sitä ei voinut sivutolkulla ahmia yhdellä kertaa, kun piti lopettaa ja antaa luetun ymmärtämisen tehdä työtään ja tekstin muhia päässä oman aikansa. En pidä tapanani lukea arvosteluja kirjoista etukäteen. Tämän suhteen olisi ehkä pitänyt. 

Margarita on ehdottomasti Finlandiansa ansainnut. Hieno teos se on ja ihmettelenkin, kuinka tuollaisen joku on pystynyt saamaan kokoon. Tämä kuuluu niihin kirjoihin, joka pitäisi lukea toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Uskon, että siitä saisi kuorittua uusia tasoja jokaisen lukukerran aikana.  

Näin ekalla kerralla siinä oli asioita, jotka eivät täysin auenneet. Lukukokemusta haittasi myös vähän se, ettei aina ollut olevinaan aikaa uppoutua siihen rauhassa ja riittävän pitkäksi aikaa kerrallaan, koska kevät/kesä ja pihatyöt ynnä muut kiireet.

Teksti oli tosi kaunista ja paikoin suorastaan runollista. Se kuvaili hyvin luontoa ja erilaisia tunnelmia. Välillä piti oikein hämmästyä, että jonkun asian voi noinkin sanoa. Jos luen Margaritan toiseen kertaan, kirjoitan parhaita pätkiä muistiin. Ihan vaan sen vuoksi, että voin joskus lukea ne uudestaan kaikesta muusta irrallisina pätkinä. Ja ihan vaan kauniin ja elävän kielen vuoksi.

Kirjasta löytyy lisätietoja sekä kirjailijan että kustantajan nettisivuilta. 

Kuva: suomalainen.com

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty. 




3 kommenttia:

  1. En kyllä ymmärrä miten paperi paksuus voi vaikuttaa sivumäärään? Eikös siihen enemmän vaikuta paperin koko ja valittu riviväli ja fontti?
    Kuulostaa kirjalta joka on hyvä lukea talven pitkinä, tapahtumattomina aikoina, yökirjaksi sopiva (luen siis tarkoituksella joskus öisin, helpompi keskittyä).
    Joskus kirjan kirjoitustyyli ajaa sisällön ohi, itsekin lukenut sellaisia. kieli on niin lyyristä että jää ihailemaan sitä, unohtaen sisällön ja kontekstin. Tenhoavaa kirjoittamista.
    Riikka Pulkkiselta olen muutaman kirjan lukenut ja niissä on juuri sellaista lyyristä tekstiä, muistan vieläkin sen tunteen kun piti palata takaisin ja lukea uudestaan kun sisältö meni ohi kieltä ihaillessa ;D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terävästä kommentistasi. Onneksi olkoon! Kokeilin piruuttani, kuinka tarkkaan ja ajatuksella tätäkin juttua luetaan. ;D Niinhän se on, ettei sivumäärään paperin paksuus vaikuta, vaan fonttikoko. Mutta sen sijaan, jos se olisi paksummalle paperille painettu, niin kirja olisi tuplasti paksumpi ja pirukseen painava pidellä.

      Poista
  2. Tämä on ihana ja mykistävä kirja, luin jokunen aika sitten.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!