Nuorempana oli ”perus”, että teloin itseni pahemmin noin kymmenen vuoden välein.
Nyt se on alkanut olla jokavuotista. Pahemmin tai lievemmin.
Vuonna 2001 oikea nilkka murtui ja samalla kertaa nivelsiteet kärsivät vaurioita, mutta siitä ei kukaan puhunut mitään, kun hoidossa keskityttiin vain murtuman hoitoon.
Vuonna 2011 sama nilkka meni sijoiltaan niin, että pohjeluu törrötti nilkan ulkopuolella. Väänsin sen itse takaisin nilkan kuoppaan. Ja sattui ihan s*****sti. Nivelsiteethän siinä menivät poikki.
Vuonna 2021 taas sama nilkka muljahti metsäretkellä, mutta ei tullut muuta vauriota kuin vähän turvotusta ja mustelmaa. Kävelin omin jaloin pois n. kilometrin verran mikä oli retkeä jäljellä.
Vuoden 2016 maaliskuussa olin työmatkalle vaihtanut talvipyörästä kesäpyörään, eikä lihasmuisti ollut vielä tottunut siihen, että kesäpyörässä on (oli) korkeampi runko. Ei muuta kuin ylämäessä taas turvalleen. Onneksi vauhtia ei taaskaan ollut nimeksikään, mutta vasen polvi osui asvalttiin ja aukesi.
Näistä ei ole enää kuvia tallella.
Mutta sitten vauhti kiihtyy.
Vuonna 2021 pyörälenkillä, suunnilleen sen puolivälissä, kaaduin pyörineni oikealle puolelle, onneksi vauhtia ei käytännössä ollut juuri lainkaan. Oikean jalan polvi otti tuntumaa isänmaahan ensimmäisenä ja jälki oli sen mukaista. Jalka on kuin afrikannorsulla.
Kolmen viikon kuluttua näytti jo paljon paremmalta.
Tämän vuoden puolella olen uuden sähköpyöräni kanssa viettänyt maanläheistä elämää jo kahdesti ja kolmaskin on ollut hilkulla. Niissä ei onneksi käynyt kuinkaan muuten kuin että hävetti. Näkikö kukaan ja sitten nauratti. Kolmesta tapauksesta kahdessa ei kukaan tiettävästi nähnyt.
Ja viimeisin tälli tuli sitten mökkilomalla, kun törmäilin saunassa kiukaan pesään ja varpaalla ovenpieleen (tai johonkin).
Tänään sunnuntaina 19.6. pihatyöt osoittautuivat vaarallisiksi. Oltiin taas lammen suodattimen ja pumpun kimpussa ja olin laittamassa sähkötöpseleitä takaisin kiinni jatkojohtoon, kun toinen niistä kimposi jostain koivuangervopuskan uumenista alahuuleen, jossa on nyt reikä sisäpuolella ja ulkopuolelta huuli näyttää siltä, kuin olisin juuri syönyt mustikoita. Hyvä ettei tullut alahammas huulesta läpi. En laita kuvaa tähän.
Mikäpä siinä, huomenna (20.6.) pitäisi mennä näyttämään kaupunginsairaalaan haavahoitajalle tuota persuksen palovammaa. Samalla suunnalla on myös melko komea mustelma, samassa rytäkässä tullut. Ja nyt vielä tämä alahuulikin. Alkavat kohta epäilemään jotain perheväkivaltaa.
Isäntä laittoi minut jo loppuloman ajaksi ”toimenpidekieltoon”. Enemmän vaan rauhakseen oleilua eikä mitään vaarallisia pihatöitä. Kuten esimerkiksi viime kesänä, kun olin kahdesti pihalammen reunalla selälläni ja toisella kerralla löin pääni kiveen. Siinä oli varmaan aivotärähdys aika lähellä. Lammen kanssa häärätessä on hyvä puoli siinä, että lammelle ei paljonkaan muualta kukaan näe.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!