 |
| Helena Jouppila - Sanna Wallenius: Neloset Jouppilan sisarusten tarina |
Eipä olisi Eino Jouppila etukäteen voinut kuvitellakaan, että saa kesäkuun 10. päivänä vuonna 1951 kesken ojan kaivuun tiedon, että hänestä tuli kertaheitolla neljän lapsen isä. Puoliso Hilkka oli juuri urakoinut maailmaan tytön ja kolme poikaa, jotka saivat hätäkasteessa nimet Helena, Martti, Erkki ja Jorma.
Nelosten elämää seurattiin Suomessa heidän syntymästään asti. Heistä kirjoitettiin lukuisa määrä artikkeleita lehtiin ja tarinoita kuultiin myös radio-ohjelmissa. Neloset olivat myös eräänlainen lääketieteellinen ihme - ensimmäiset eloonjääneet neloset Suomessa, ne kuuluisat Jouppilan neloset, jotka kiersivät pitkin Suomea erilaisissa tapahtumissa.
Hilkka-äiti ja Eino-isä olivat kiinni maatilan töissään ja näkivät lapsiaan vain harvakseltaan näiden ensimmäisten elinkuukausien aikana. Kotiin pienokaiset pääsivät vasta yhdeksän kuukauden ikäisinä. Jotain jäi tästä syystä ilmeisesti syntymättä vanhempien, varsinkin äidin ja lasten välille - luonnollinen kiintymyssuhde. Se voisi selittää myöhemmät, muuten vaikeasti ymmärrettävät tapahtumat tämän isonkyröläisen perheen kodin neljän seinän sisällä. Perheeseen syntyi myöhemmin vielä yksi tytär, jonka lapsuusaika näyttäisi olleen aivan toisenlainen kuin vanhempien sisarusten.
Tarinan myötä nousee mieleen, kuinka lapset ovat ennenkin olleet mitä suurimmassa määrin vanhempiensa armoilla ja kuinka lapset kuitenkin ovat lojaaleja vanhemmilleen. Lastensuojelu, sen tiimoilta varhainen puuttuminen, väliaikainen tai pysyvä huostaanotto ovat asioita, jotka ovat Jouppilan nelosten lapsuuden ajoilta parantuneet, mutta samoja ongelmia on edelleen olemassa.
Aikanaan Jouppilan neloset saivat kuuluisuutta ja julkista huomiota, mutta mikään ei korvaa sitä, jos vanhempien huolenpito ja rakkaus jää puuttumaan.
Kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Hanna Saaren lukemana. Tuntui siltä, että kirjan toinen kirjoittaja Helena, nelosten ainoa tyttö, sai äänen Hannan äänestä. Oli ilahduttavaa, kun lukeminen tapahtui osin eteläpohjalaisittain, Isonkyrön murteella. Se elävöitti tämän omaelämäkerrallisen tarinan aiheestaan huolimatta miellyttäväksi kokemukseksi.
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Mitähän heille nyt kuluu, ovatko vielä kaikki elossa?
VastaaPoistaJoskus seurasin ameriikkalaista perhettä telkkarista joille syntyi 6 lasta kerralla,
taisi olla kaksikin eri perhettä.
Luulisin että ehkä olette jo kyllästyneet kommentteihini, koska ne ovat erilaisia kuin yleensä, joissain postauksissa sattuu olemaan jokin asia josta haluan kirjoittaa, tää seuraavakin asia ei ole minun keksimääni.
Yleinen mielipide ja käytäntö on ev.lut.kirkossa tämä hätäkaste,
kun lapsi syntyy,
niin lapsi on silloin taivaskelpoinen vaikka hän sattuisi kuolemaan, ei tarvita hätäkasteita, ei pieni vauva joudu kadotukseen, ei pieni vauva ole tehnyt mitään pahaa eikä syntiä, vaikka häntä ei olisi kastettu, lapsikastetta ei löydy Raamatusta,
tuo käytäntö tuli joskus kai 1500 luvulla martti lutherin toimesta.
Olipa kastettu tai ei,en tuomitse ketään, kaste ei riitä, eikä vie ketään taivaaseen, vaan sydämem usko se riittää.
Kiitos kommentistasi!
PoistaÄlä kuvittelekaan, että olisimme kyllästyneet kommentteihisi. Olet kirjoittanut niin monta mielenkiintoista asiaa vastauksena meidän juttuihimme. Juuri tätä toivommekin, että kirjoituksemme herättäisivät ajatuksia ja saisivat "tarttumaan kynään".
Samaa mieltä hätäkasteesta. Ihan varmasti kastamaton vauva pääsee taivaaseen, jos sellainen on olemassa eikä joudu ainakaan kadotukseen. Hätäkasteella on ihan varmasti vanhemmille henkinen merkitys, näin luulisin.