On niillä muutakin yhteistä kuin se, että ne ovat kohtalaisen arvokkaita. Lisäksi auton moottorissa saattaa olla hopeisia osia. Tai sitten ei. Hopeahan on aika pehmeä metalli.
Niille on yhteistä se, että kumpikin tykkää siitä, että niitä käytetään. Auton nesteet ja öljyt menevät ajan mittaan huonommaksi, jos ei autoa käynnistetä ja sillä ajeta vuosiin.
Hopeaesineet tummuvat, jos ne piilotetaan piirongin laatikkoon ja otetaan käyttöön vasta 50-vuotiskakkukahveille. Silloin tulee jo kiire saada tummentumat pois ja lusikat uudelleen kiiltäviksi.
Helsingin Sanomat oli haastatellut aiheesta Suomen Kultaseppien liiton toiminnanjohtajaa ja Kultakeskuksen hopeatuotepäällikköä. Herrat Kihlman ja Laine tuumasivat lehtijutussa, että suurin virhe hopeaesineiden käytössä on juuri se, että ne jäävät käyttämättömiksi kaapin perukoille.
Käyttämättömyys lisää hopean tummumista eli oksidoitumista. Sitä tapahtuu, kun esine reagoi ilman epäpuhtauksien kanssa. Jatkuvassa käytössä olevat hopeaesineet eivät pääse tummumaan, ainakaan niin pahasti. Astianpesukoneessa pesemistä ei suositella, mutta säilyttää niitä voi niin kuin muitakin ruokailuvälineitä.
Hopeaesineiden kiillottamiseen ei kannata käyttää kovia ja hankaavia otteita ja esineitä, esimerkiksi karhunkieltä eikä edes hammasharjaa. Paras on hopeankiillotukseen tarkoitettu puhdistusaine ja -liina. Liina on pehmeää materiaalia, esimerkiksi puuvillaflanellia. Vanhan kansan konsteja ovat folion, kuuman veden ja ruokasoodan yhdistäminen toisiinsa. Myös ruokasoodan ja etikan seosta on käytetty. Nopeaan kiillotukseen voi käyttää jopa ketsuppia.
Lapsuudessa oli hiihtokilpailujen palkintoina aina hopealusikoita. Tai halvempaa alpakkaa ne kai olivat, mutta tummuivat yhtä lailla siellä piirongin laatikossa. Eihän niitä koskaan käytetty mihinkään. Olivat muka niin hienoja.
Meidän häitä juhlittiin 80-luvulla ja silloin oli vielä tapana antaa hopeisia kahvilusikoita ja kakkulapioita häälahjoiksi. Meillä taitaa olla kaksi puolen tusinan settiä lusikoita ja kolmet kakkuottimet. Aika harvoin niitä on tullut käytettyä, mutta ovathan ne kauniita esineitä ja muistoja.
Enemmän perehdyin hopeisten esineiden kiillottamiseen kun olin opiskelemassa suntioksi muutama vuosi sitten ja työharjoittelussa tuli eteen kaikenlaista harvinaisempaakin hommaa, mihin harjoittelijaa oli syytä perehdyttää. Yksi niistä oli ehtoollisvälineiden kiillotus. Harjoittelupaikassani pikareita oli kolmea erilaista sarjaa. En ole ihan varma siitä, olivatko kaikki niistä umpihopeaa vai hopeoitua messinkiä. Yhdet ainakin olivat sisäpuolelta kullattuja ja niin ollen melko arvokkaitakin. Ihmettelin, ettei niitä enempää lähtenyt sieltä kävelemään. Ehkä syynä oli se, että jälkimarkkinat olisivat varsin rajalliset.
Ehtoolliskalkeissa, viinikannuissa ja pateeneissa sekä leipärasioissa oli enemmän kiillotettavaa pintaa. Ja kun hommaan ryhtyi, niin vasta sitten huomasikin, miten ne muuttuivat ihan eri näköisiksi, kun himmentynyt pinta alkoi uudelleen kiiltää. En tiedä, näkyikö se kiillotuksen tulos alttarilta kirkon penkkiin saakka ja huomasiko sitä edes kukaan.
Kalkki on se malja, josta siunattua viiniä jaetaan pikareihin ja kannussa on siunaamaton viini. Pappi kaataa kannusta kalkkiin vain sen määrän viiniä, jonka arvelee menevän sillä kertaa käyttöön. Leipärasiassa säilytetään siunaamattomat leivät ja pateenilta eli ehtoollisleipälautaselta jaetaan leivät ehtoollisen vietossa seurakuntalaisille. No nyt mentiin jo vähän sivuun alkuperäisestä aiheesta.
Onkohan monikaan ehtoollisella kävijä esimerkiksi konfirmaatiossa tullut ajatelleeksi, miten iso homma on ehtoollispikareiden tiskaamisessa. Jossain pienemmissä kirkoissa niitä tiskataan vielä jopa käsin. Harjoittelupaikassani oli onneksi käytössä siihen tarkoitukseen hankittu tiskikone, joka teki aika nopeasti puhdasta jälkeä. Tiskiaine oli tietysti siihen tarkoitukseen hankittua, joka ei pilannut hopeaesineitä eikä aiheuttanut niiden tummumista. Lisäksi pikareita oli niin paljon, että harvemmin niitä joutui kesken tilaisuuden pesemään lisää. Konetiskissä pikarit kolhiintuivat helposti. Kiillotuksen yhteydessä lommoja koputeltiin takaisin suoraksi.
Lähde: Helsingin sanomat 10.4.2022
Kuvat: Wikipedia ja Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Pinkkiä mukaillen, shine on your graz..eh, darkened silvers...
VastaaPoistaTulipa huono läppä, tylsistytän jopa itseäni;D
Menen teroitettavaksi, heti!
Saletiksi voin sanoa että autossa on kultaa ja platinaa, hopeasta en ole ihan varma. Niitä arvometalleja on pieniä määriä sähköisissä vekottimissa, kuten esim. auton ajotietokone, tai vanhemmissa malleissa jotain ohjainyksiköitä.
PoistaTulipas terävästi, olenkohan liian terävä?
Voi tätä veitsen elämää, koko ajan joutuuu pohtimaan..hmmm..
hihihiiii, hyvää pääsiäistä, aouuuu!!
Taitaa siellä olla kupariakin. Eikös juuri sen takia niitä katalysaattoreita pöllitä autoista keskellä kirkasta päivää.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTäytyy oikeastaan ajatella ensin mitä kirjoitan, poistin alku osan ja tässä loppu osa.
VastaaPoistaAutosta en hirveesti ymmärrä, tänään käytiin pesemässä talven liat pois,
ja parin päivän päästä alle kesärenkaat, ja uudet jarrupalat, en muista ollaanko koskaan laitettu, tulee kesällä ainakin pari tuhatta km.ajettua.
En sano minkä merkkinen auto on, mutta se on harvinaisempia suomessa, ei yhtään samanlaista ole tullut vastaan, eikä niitä autoja enää tehdä, tykkään siitä autosta.*
*Ehtoollinen nykyään annetaan niin että leipä on pienissä pakkauksissa, ja viini kertakäyttöisissä pienissä pikareissa.
Raamatun linja on se että ehtoollinen kuuluu vain uskoville ihmisille, Jeesus asetti ehtoollisen opetuslasten kanssa, mistään sieltä ei löydy että ehtoollisen saivat kuka vain, se järjestys näkyy Raamatun lehdillä selkeästi, ettei kukaan söisi ja joisi kelvottomasti omaksi tuomioksi,
kun tulee uskoon ja sen jälkeen ottaa Raamatun mukaisesti kasteen, niinkuin Jeesuskin meni kasteelle aikuisena, ei lapsena, sen jälkeen voi olla ehtoollisella, itselläni on vahva kokemus ehtoollisesta, kaikki vapaat suunnat ja karismaattiset srk.nat noudattavat Raamatun linjaa, mutta ev.lut srk.t on menneet monessakin Raamatun neuvoissa ja käskyissä harhaan, mutta sieltäkin löytyy sydämen uskossa olevia ihmisiä.
Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että ehtoollinen ei kuuluisi jollekin ja toiselle taas kuuluu. Voihan syntiensä suhteen tulla katumapäälle, vaikka ei olisikaan ns. uskova. Minusta uskomista on niin monenlaista. Ei kukaan voi sanoa toisesta, uskooko hän vai ei.
PoistaJuu tottakai olet oikeassa jos tunnustaa ja katuu syntinsä ja kääntyy sydämessään vilpittömästi Jumalan puoleen, voi tulla ehtoolliselle,
VastaaPoistaRaamatun linja on ehdoton, se ei ole minun keksimääni, ja se joka on uskossa, näkee ja tuntee hengessään selvästi onko tuo uskossa oleva ihminen vai uskonnollinen ihminen.
Esim. jos ihminen tekee kaikkea mitä nyt synniksi voi sanoa, eikä lopeta tahallista synnin tekemistä, no syntiä ei voi yksistään sanoa että se ja se on syntiä, vaan kaikki mikä ei ole Jumalasta on syntiä, ja jos käy aina uudestaan ehtoollisella katumatta tekojaan,
niin se on jo pilkaa, jos ihminen ei tee täyttä totta elämässä, ei ole vilpitön, silloin hän ottaa ehtoollisen omaksi tuomiokseen.
Se ei ole leikin asia, koska Jumala tahtoo ehdotonta totuutta,
koska hän itse on totuus, hän katsoo aina sydämeen, "sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat"..."yli kaiken varoittavan varjele sydämesi,
sillä sieltä elämä lähtee".
Uskoa voi ihan mihin vain, mutta jos ei ole sydämessään kääntynyt Jumalan puoleen, tehnyt parannuksen elämässään, ns. täys käännös, se näkyy ihmisessä ketä herraa hän palvelee, ei kukaan voi palvella kahta herraa yhtäaikaa, ei voi palvella mammonaa ja Jumalaa, niinku selvä ero ketä palvelee.
Uskossa oleva ihminen saa myös erilaisia armolahjoja, joita on lueteltu Raamatussa, minä sain kauan sitten henkien erottamisen ja kielillä puhumisen armolahjan, mutta tilanteen mukaan minulla on kaikki armolahjat, myös parantamisen armolahja, esim.yx tuttava uskossa oleva, hän rukoili yhden ihmisen puolesta ja hän silmin nähden parantui, "uskon rukous parantaa sairaan".
Itse paranin kauan sitten migreenistä kertaheitolla, se oli aika paha minulla.
Mutta näitä asioita pitää tutkia hengellisesti,
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."(1kor.2:14)
Vastauksessasi ei ollut kysymysmerkkiä, halusin nyt kuitenkin vielä vastata, mutta kiitos kun vastasit.
Muuten olen melkein elämänkertaani tänne kirjoittanut, siksi aina poistan joitain kommenttejani.
Kiitos pitkästä kommentistasi. Toivoisimme, ettet kuitenkaan poistaisi aikaisempia kommenttejasi, mutta itsehän niistä toki päätät. Uskonnosta ja uskonnollisuudesta kirjoittaminen kuuluu blogissamme kiellettyihin aiheisiin, koska ne ovat niin arkaluontoisia, mutta se kielto koskee vain bloggaajia itseään, ei lukijoita. Sen verran uskallan tähän kuitenkin sanoa, että en itse pidä uskomista niin mustavalkoisena asiana, että sitä joko uskoo tai ei usko. Jokainen uskoo tavallaan ja harjoittaa uskontoaan tavallaan, siihen ei ole ainoaa oikeaa tai kiellettyä tapaa. Ja minulla ei ainakaan ole kykyä eikä oikeuttakaan arvioida kenenkään toisen ihmisen vakaumuksen laatua tai määrää.
PoistaEnsin meinasin etten vastaa tähän, mutta vastaan kuitenkin, kun en ole kuullutkaan että uskonto olisi kiellettyä blogeissa, ainakin on tosi paljon hengellisiä blogeja joita monia luen,
VastaaPoistaei niitä ole poistettu, tai mitenkään varoitettu, onhan meillä uskonnon vapaus, vaikka sitä koetettiin kaventaa yhden ihmisryhmän takia.
Jeesus oli ja eli maanpäällä ja oli kovinkin radikaali ja kova sanainen, hän sanoi ketkä on uskovia ja ketkä uskonnollisia ihmisiä,
ja että hyvät teot ei riitä, ja jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus,
ettei joutuisi kadotukseen, uskonnolliset rituaalit, sutsutukset, uskonnollinen harjoittaminen ei riitä, kyllä Raamattu sen selkeästi ilmaisee,
mutta ihmiset on arkoja etteivät uskalla tulla Jumalan läsnäoloon, se on korkea kynnys tulla hengelliseen tilaisuuteenkin,
Jumala haluaa pelastaa jokaisen iankaikkiselta kadotukselta,
ennakkoluulot on esteenä, kuitenkin tämä olotila on täysin normaali ja luonnollinen, se olotila mikä oli silloin kun ihminen oli paratiisissa ennen syntiinlankeemusta,
kun ihmiset ne kaksi lankesi syntiin, niin siitä lähtien ihminen on paennut Jumalaa, kuka milläkin tavalla pakenee.
Mä olen kyllä aika paljon kirjoittanut näistä asioista, ja melkein toistan samoja, nää uskonasiat kirkastuu toisella tavalla silloin kun uskoon tullaan, siksi ennen uskoon tuloa ei pystytä ymmärtämään Raamattua.
se vain on niin.
Kiitos kun vastasit kommenttiini.
"Uskonnosta ja uskonnollisuudesta kirjoittaminen kuuluu blogissamme kiellettyihin aiheisiin, koska ne ovat niin arkaluontoisia."
VastaaPoistaUteliaisuuttani haluaisin tietää kuka kieltää ? miten se on mahdollista, kun meillä on uskonnon, sanan ja vapaus, ja vapaus harjoittaa kuka mitäkin uskontoa.
Hengellisiä Blogeja on paljonkin olemassa.
Itselläni on meininki joskus tehdä myös Blogi uskonnosta, uskonnollisuudesta kirjoituksia taivaan ja maan väliltä, siksi minulle on uutta tuo lause jonka laitoitte.
Kiitos kommentistasi. Kyse ei olekaan siitä, että joku ulkopuolinen voisi kieltää jotain tiettyjä aiheita blogissa. Olemme itse päättäneet yhdessä, että emme postaa tietyistä arkaluonteisista aiheista, yksi niistä on uskonto ja uskonnollisuus. Kommentoida toki saa näilläkin aiheilla. Blogikirjoituksillamme emme halua loukata ketään ja sen vuoksi vältämme näitä tiettyjä aiheita, joita ovat myös muun muassa politiikka ja seksuaalivähemmistöjen asiat.
Poista