 |
| Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen Mikä meitä yhdistää? |
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ihminen on yksi eläinlajeista. Olemme tiettyjen, omasta mielestämme ylivertaisina pitämiemme ominaisuuksiemme johdosta nostaneet itse itsemme lajien palkintokorokkeella ykkössijalle. Se, että teemme tiedoistamme ja taidoistamme huolimatta pahaa yhteiselle maapallollemme ja muille lajeille on tiputtanut meidät kärkisijalta maankamaralle jo ajat sitten - jos olemme ykkössijalla koskaan olleetkaan. Eläimillä on omia ainutlaatuisia ominaisuuksiaan, joille ihmisen vastaavat häviävät mennen tullen. Kuka siis sanoo, että suurinta älykkyyttä on se, jonka ihminen omaa.
Kirjassa pohditaan eri eläinlajien ja ihmisen sekä eroavaisuuksia ja yhdistäviä tekijöitä esimerkiksi kielen, luonteen ja kulttuurin kautta. Kirjan myötä ymmärrys eläimiä kohtaan sekä yleistieto eläimistä lisääntyy valtavasti. Vaikka kyseessä on tietokirja, on teksti miellyttävän helppotajuista ja pitää ottessaan, kun lukijana haluan tietää ja oppia lisää aiheesta. On hienoa ymmärtää mihin kaikkeen eläimet pystyvät ja tämän kirjan jälkeen eläimiin kohdistuvat väkivallanteot ja laiminlyönnit tuntuvat entistäkin pahemmilta. Olemme eläinten kanssa kuitenkin niin samanlaisia ja miten osa ihmisistä voi tästäkin huolimatta kohdella eläimiä kaltoin.
Koiraihmisenä poimin kirjasta erityisesti useita koiraan liittyviä tiedonjyväsiä. Kuten esimerkiksi sen, että koiran ajantaju perustuu sen hajuaistiin. Ihmisen lähdettyä kotoa hänen jälkeensä jättämät hajumolekyylit alkavat haihtua ja kun tavallisesti aina suurin piirtein samaan aikaan kotiin palaava ihminen sitten avaa kotioven on koira valppaana ja iloisena ovella odottamassa. Ihmisen hajun haihtumisen vaihe kertoo koiralle milloin odottaa ihmistä palaavaksi. Näin se on ja tämä on myös meillä kotona aikanaan havaittu. Jos tulimme takaisin kotiin poikkeuksellisen aikaisin, saattoi koira vedellä sikeitä unia ja havahtui vastaanottoon vasta hetken päästä, hieman tokkurassa ja ihmeissään. Sen sisäinen kello ei ollut vielä ehtinyt soida.
Ihminen yrittää monesti saada koiran toimimaan ihmismäisesti. Kuten vaikkapa ymmärtämään pitkiä lauseita tai kokemaan syyllisyyttä monta tuntia sitten jyrsitystä kengästä. Koira saattaakin näyttää jälkimmäisessä tilanteessa katuvalta, mutta se ei johdu siitä, että koira ajattelisi jo tehtyä tekostaan, vaan siitä, että omistaja on nyt vihainen. Eikä koira edes ymmärrä miksi.
Yksi kirjan tarjoama tärkeä tieto on eläimen hyvinvoinnin arviointi, jota ei pitäisi koskaan tehdä ihmisen näkökulmasta. Se, miten eläin reagoi esimerkiksi kipuun tai pitkästymiseen ilmenee aivan eri tavoin verrattuna ihmisen reaktioihin. Tämän myötä mietin myös ihmisen hullunkurista tarvetta pukea lemmikkieläimiään ihmismäisiin asusteisiin. Se, että jotkin eläimet tarvitsevat lämmintä vaatekertaa talvipakkasilla on aivan eri juttu.
Tätä kirjaa voin suositella luettavaksi tai kuunneltavaksi ihan jokaiselle. Olemmehan kaikki tavalla tai toisella tekemisissä muiden lajien kanssa jokapäiväisessä elämässämme.
Itse kuuntelin kirjan BookBeatin valikoimista Krista Putkonen-Örnin lukemana. Hänestä onkin tullut yksi suosikkilukijoistani.
Kirjan kirjoittaja Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistä ja kognitiota tutkiva evoluutiobiologi. Hänen aiempi teoksensa Millaista on olla eläin? on saanut useita palkintoja ja oli myös Tieto-Finlandia ehdokkaana. Aion ilman muuta lukea tai kuunnella tämän toisenkin teoksen ja tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.
Samoja teemoja olemme pohtineet ainakin näissä aiemmissa postauksissa:
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat /BookBeat
Huh niinhän ne tämän maailman viisaat luulevat ja väittävät että ihminen on eläin, vaikka ihminen voi käyttäytyä kuin jokin petoeläin, mutta ei eläinkään tapa huvikseen, vaan elääkseen, eikä käyttäydy kuin ihminen.
VastaaPoistaKaikki eläimet kuin ihmisetkin kärsivät tässä turmeltuneessa maassa,
eläin ei tee pahaa ihmiselle, mutta ihminen tekee, ihminen voi tehdä jumalan eläimestä, ja se voi käyttää raukkamaisesti hyväkseen eläintä, mikä todistaa senkin että ihmisen sisällä on pahuus, joka voi tehdä mitä vain.
Eläin on viisas luontokappale, jolla on tietenkin tunteet, ja samoja sairauksia kuin ihmisellä, mutta eläimellä ei ole sielua eikä henkeä.
Esim.koiraa ei ole ollutkaan, vaan susi, josta kehitettiin koira, mikä mistäkin.Tyttärelläni on koirasusi,(ei laiton) ja jos se pääsisi irti,
ihmiset luulisi sitä tietenkin sudeksi, ja riistamies saattaisi sen ampua.
Esim.koira kun ymmärtää puhettamme, mustaa se ne lauseet mitä sille sanotaan ja sen äänen sävymme, kun me juttelemme omalle koiralle, niin sekin juttelee omalla äänen sävyllään, milloin haluaa herkun tai pyytää leikkimään, untakin näkee niin että ääntelee ja jalat liikkuu.
Ihminen siis ei ole eläin, vaan Iankaikkisuusolento jolla on elävä sielu, ja henki, (1moos.2:7) ruumis tosin jää tänne, kun kuolemme sielu menee joko Jumalan luo paratiisiin, tai tuonelaan odottamaan viimeistä tuomiota, näin Raamattuun on kirjoitettu.
Sieltä voi lukea kuinka ihminen valmistettiin äidin kohdussa, ja ennenkuin olemme syntyneet, niin kuolin päivämmekin on jo määrätty.
Kiitos kommentistasi!
PoistaEn kiistele yhtään siitä, mihin kukin meistä uskoo. Itse ajattelen tällä hetkellä niin, että nämä tieteeseen ja uskoon liittyvät näkemykset eivät välttämättä sulje pois toisiaan. Tämä oma ajatukseni tuntuu minusta tällä hetkellä hyvältä.
Koira on monin tavoin viisas eläin ja toisin kuin ihminen, se ei tavallisesti tee tarkoituksella pahaa lajitovereilleen tai muillekaan eläimille tai ihmisille. Sen käyttäytytymistä ohjaa vaistot ja huono käytös johtuu useimmiten ihmisen toiminnasta.