Minun Italiani

 

Monista tv-ohjelmista tuttu juontaja ja toimittaja Ella Kanninen on julkaissut jo kolmannen  kirjansa. Aikaisemmat ovat Ellan Toscana - Kyläelämää italiassa (2016) ja Ella - Kotona Italiassa (2017). Noita aikaisempia teoksia en ole lukenut, mutta tämän lukukokemuksen perusteella voisin lukeakin.

Tiedän, että Ella Kannisen persoona herättää monenlaisia mielipiteitä. Jotkut eivät pidä hänen persoonastaan. Minun mielestäni hän on viehättävä ihminen, osaava toimittaja ja juontaja ja osaa sopivalla tavalla pitää yksityisasiansa pois julkisuudesta. 

Tässä kirjassa hän kertoo pieniä tarinoita amoresta zuccheroon. Ellan perheellä on toinen koti Italiassa ja toinen Suomessa. Hänen miehensä on italialainen Valerio, jonka hän on alun perin tavannut Suomessa.

Kirjassaan Ella kirjoittaa monen vuoden Italiassa asumisen varmuudella ja tietämyksellä muun muassa rakkaudesta ja ystävyydestä, kauneudesta - kuinka italialaiset rakastavatkaan sitä, tuhatvuotisista ruokaperinteistä, loistavasta terveydenhoidosta, koronakeväästä 2020, joka riehui erityisesti Italiassa, omista häistään, lapsistaan ja heidän syntymäpäiviensä juhlimisesta italialaiseen tyyliin, italialaisesta byrokratiasta ja poliiseista.

Kirjaan mahtuu vähän italian kielioppia ja ääntämistäkin, miten c milloinkin lausutaan? Meille suomalaisillekin tuttuja sanoja vilisee arkikielessä päivittäin, mutta kuka muistaa miten mikäkin lausutaan: bruschetta, chianti, grazie, tagliatelle ja niin edelleen.

San Remon musiikkikilpailusta saa kirjasta laajasti tietoa. Miten tärkeä se onkaan italialaisille. Festivaali kestää viisi iltaa tiistaista lauantaihin ja kaikki televisioidaan. Kyse ei ole pelkästään musiikista, vaan se toimii tärkeänä keskustelunherättäjänä. Monet maailmantähdet ovat ponnahtaneet taivaalle juuri tuosta San Remon musiikkikilpailusta. Ikivihreiksi sieltä ovat nousseet muun muassa Suomeksi käännetyt Aikuinen nainen ja Olen suomalainen sekä Volare, jota minä en ole varmaan suomeksi kuullutkaan. Sitä on kuulemma Olavi Virta esittänyt nimellä Taivaan sinessä. Muita festivaaleilta ponnistaneita ovat muun muassa vanhat iskelmät Ciao Ciao Bambina, Milloinkaan en löydä samanlaista ja Niin. 

Isovanhemmat ovat italialaisperheissä tärkeä osa perhe-elämää sekä kansantaloutta. Heidän työpanoksensa lasten ja nuorten perheiden kotien hoidossa on vuosittain kymmenien miljoonien eurojen arvoinen. Äitiysloma Italiassa kestää vain viisi kuukautta ja alkaa kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. 

Täsmällisyys ei ole Italiassa hyve, mutta siinä on suuria eroja riippuen siitä, ollaanko etelässä vai pohjoisessa. Monissa muissakin asioissa ei ole yhtä Italiaa, vaan eri maakunnissa on erilaisia murteita ja ajattelu- ja käytöstapoja ja suosittuja perinneruokalajeja. No näinhän se on Suomessakin.

Italia on pitkä maa kuten Suomikin ja ilmasto vaihtelee kovastikin pohjoisen Italian ja eteläisimmän osan, eli Sisilian välillä. Pohjoisessa voi olla lunta ja pakkasia, kun taas Sisiliassa ei taloja lämmitetä talvellakaan.

Sen verran Italia on minuakin vienyt mennessään, että ensimmäistä kertaa siellä käytyäni perheen kanssa lomamatkalla vuonna 2009 aloitin heti samana syksynä italian kielen kurssin paikallisessa kansalaisopistossa ja kävin sitä viiden vuoden ajan. Olin kuitenkin vähän laiska opiskelija ja opetus oli varsin teoriapainotteista. Olisi enemmän pitänyt harjoitella itsekseen, katsoa italiankielisiä tv-sarjoja ja yrittää lukea italiankielisiä lehtiä tai kirjoja. Kielioppia kyllä opiskeltiin opettajan kertoman mukaan niin paljon, ettei siihen jäänyt enää juuri mitään opetettavaa. 

Ja jos joku väittää, että italia on helppo kieli, niin voin kertoa, että on väärässä. Sanojen lausuminen on meille suomalaisille helppoa, koska monet sanat lausutaan lähes samalla tavalla kuin suomen kielessäkin, eli samoin kuin ne kirjoitetaan. Kielioppi vaan on ainakin minun mielestäni ihan "sikavaikeaa". Varmaan ihan yhtä monimutkaista kuin jollekin ulkomaalaiselle on suomen kielen kielioppi. Kaunis kielihän se on mutta siitäkin on monia murteita eri maakunnissa ja jossain Sisiliassa puhutaan ihan erilaista kieltä kuin mantereella.

Viiden vuoden kansalaisopistokurssista (se loppui jo keväällä 2014) jäi käteen sen verran, että hiukan ymmärrän sitä, mutta ainakaan enää en juuri osaisi puhua mitään kokonaisia lauseita. Silloin kun olimme Italiassa vuonna 2009, juuri samaan aikaan Michael Jackson kuoli (25.6.2009) ja erityisesti jäi mieleeni mielettömän hieno katumaalaus, jonka joku oli piirtänyt Jacksonista kävelykadulle. Toisen kerran kävimme Italiassa Isännän kanssa muistaakseni kolme vuotta sitten näin syksyllä ja silloin matkakohde oli Sisilian Taormina ja lähiympäristöt. Jos Italiaan vielä menisin, niin ehdottomasti Sisiliaan. 

Mutta palataan tähän Ellan kirjaan. Siinä on paljon kuviakin, joista osa on Ellan itsensä ottamia ja osa on peräisin muualta. Lukeminen sujuu ja tempaa heti mukaansa ja lyhyet tarinat ovat mielenkiintoisia. Samalla oppii vähän kieltäkin ja sen lausumista. Ja ymmärtämään italialaisten ihmisten luonteenlaatua. Kuten alussa kirjoitin, aion kyllä lainata kirjastosta ja lukea ne Ellan aikaisemmatkin kirjat.

Kuvat: Adlibris ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.