lauantai 11. syyskuuta 2021

En ole koskaan nähnyt...

 ...karhua luonnossa. Mutta voi olla, että se tulee tapahtumaan lähiaikoina. Jos hyvin käy. Tai sitten ei.  En oikein tiedä kumpaa toivon enemmän. Olisihan se toisaalta hienoa nähdä tämä metsiemme kuningas omassa valtakunnassaan.

Näin lähelle ruskeakarhuja pääsin etelä-ranskalaisessa eläintarhassa pari vuotta sitten. Välissämme oli syvä "vallihauta". Hädin tuskin uskalsin kääntää selkäni karhuille selfietä varten. Tuntui, että ne voisivat halutessaan hypätä niskaani. Vaan eivätpä onneksi halunneet. Karhut olivat puolikesyjä ja tekivät kaikenlaisia temppuja herkkujen toivossa. Niille sai heitellä varta vasten tarjolla olevia hedelmäherkkuja. 

Täällä kotimaassa olemme Ukon kanssa nähneet kaikenlaisia merkkejä mökkimme lähellä liikkuvista karhuista useampana vuotena. Hurjin niistä oli eräänä keväänä juuri karhujen talviunilta heräämisen aikoihin. Saavuimme mökkipihalle ja ihmettelimme, kun todella jyhkeän puisen, paksun tukin päällä olevan lintujen ruokinta-automaatin saranoilla kiinni ollut katto oli lentänyt parin metrin päähän ja itse jyväjemma oli nurin maassa. Ihan ensimmäiseksi ajattelimme kovaa myrskyä, jonka olisi täytynyt olla todella kova. Sitten tuli mieleen ilkivalta, mutta se ajatus hälveni saman tien. Hetken päästä huomasimme, että toinenkin, pienempi ruokinta-automaatti oli rikottuna maassa.

Kyllä riitti ihmettelemistä, kun kaikki muu oli pihamaalla ihan kunnossa. Kunnes Uko yhtäkkiä huusi minua katsomaan tassunjälkiä. Pehmeässä hiekassa auton parkkipaikalla oli valtavan isot tassunjäljet. Karhu se oli käynyt talviunilta herättyään nälissään syömässä pikkulintujen jyvät. 

Samaisena keväänä kaikki lähitienoon muurahaispesät oli vedetty isolla tassulla sileiksi. Niin se karhu kuulemma juuri tekee. Ei tongi kuonolla eikä kuopsuttele tassulla vaan pyyhkäisee keon sileäksi kertalaakista. Syksyyn mennessä pikkuiset ahkerat muurahaiset olivat saaneet kekonsa kuntoon.


Muurahaispesä karhun keväisen eväsretken jäljiltä. Tämä kuva on tämän vuoden keväältä ja nyt keko alkaa jo olla taas kunnossa.


Ranskalaiset ruskeakarhut



Parisen viikkoa sitten mökkinaapuri ilmoitti meille, että edellisenä iltana oli täpärä tilanne mökkitiellä ja oli ollut vain muutamista metreistä kiinni, ettei käynyt karhukolari. Auringonlaskun aikaan oli yhtäkkiä karhu tulla tupsahtanut pöpeliköstä suoraan auton eteen. Se olisikin ollut elämäni ensimmäinen ikinä kuulemani karhukolari. Vaan onneksi molemmat osapuolet, kuski sekä karhu selvisivät säikähdyksellä. Niin pitkään karhu siinä kuitenkin autoa tuijotteli, että naapuri ehti napsaista nallesta valokuvan ja lähetti sen meillekin. 

Seuraavana aamuna mieli teki metsään sienien perään. Sitä varten oltiin mökille tultukin. Mutta sovittiin, että pidetään Nuuskija taluttimessa eikä mennä kovin syvälle metsään. Eikä tarvinnut kauas mennäkään, kun törmättiin...valtavan suureen ja tuoreeseen karhun jätökseen. Se riitti meille tällä kertaa ja hipsittiin pikkuhiljaa takaisin mökille. Siellä metsässä karhuun törmääminen ei tuntunut enää yhtään houkuttelevalta.

Niin että jatkossakin sitten mieluummin katsomme karhut Tv Ykkösen Avarassa luonnossa kuin luonnossa.


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.


5 kommenttia:

  1. Huh, en kyllä uskaltaisi katsoa metsään päinkään jos tietäisin siellä karhun elävän. Onneksi täällä meidän saarella karhuja ei taida olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Niin, en minäkään oikein tiedä haluaisinko todella karhun luonnossa nähdä. Olisihan se tavallaan hienoa. Ilveksiä olen nähnyt useampaan kertaan. Ja kettuja ja supeja useasti. En muista olenko törmännyt mäyrään, mutta jäljet olen ainakin nähnyt.
      Petoeläinbongauksesta puuttuu siis varmuudella karhu, susi, naali ja ahma.
      Ei tosiaan Ahvenanmaalla taida olla karhuja - onko noita muita petoja?

      Poista
  2. Karhut on ihania, viimeksi näin karhut korkeasaaressa, niiden nimet oli Matti ja Teppo, luonnossa olen nähnyt aidot karhun tassun jäljet, kuvakin on vielä tallessa.Suututtaa vain tuo salametsästäjien touhu,
    kun niin monet karhut jää rautoihin, ja pitääkö se karhu tai pennut ampua, eikö mitään keinoa ole auttaa niitä.
    Haluaisin nähdä karhun kuhmon luonnossa kopista katsottuna.
    Jossain metsässä olen nähnyt muurahaispesän samannäköisenä, luulisin että sen on tuhonnut supikoira, kettu tai mäyrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Sama salametsästäjäsuuttumus on minullakin. Metsästäjien tärkein tehtävä on hoitaa metsiemme eläinkantaa niin, että määrät pysyvät kurissa eikä tappaa harvoja karhujamme.
      Kun eläimen tassu jää ansarautaan kiinni, se saattaa kuulemani mukaan jopa yrittää purra tassunsa poikki päästäkseen vapaaksi. Ja mikä tuska sillä eläimellä on joka tapauksessa, kun rauta porautuu sen tassuun.
      Sellaisesta kopista kyllä uskaltaisi karhua lähteäkin katsomaan - tiedän muutaman henkilön, jotka ovat karhun niin nähneet. Oli kuulemma hieno kokemus - vaikkakin monen tunnin odotus ennenkuin karhu ilmestyi.

      Poista
  3. Karhu postaukseen on nyt kirjoitettava, olimme 2 viikkoa toisessa paikkaa susirajaa, eipä paljoa uskaltanut liikkua ulkona, ehkä paikalliset ihmiset on tottuneet karhu havaitoihin, ovat useasti nähneet karhun pentuineen menevän tien yli, siellä metsästäjä "mikko" metsästys-seurasta kertoi että viime vuonna karhuja lähistöllä ammuttiin 50 kpl., sieltä rajan takaa ne karhutkin tulee ja aidan yli pystyvät kiipeämään, sanoin että miksi pitää metsästää, kun kaupoissa on lihaa, mutta hän sanoi vain että ei hänestä miltään tunnu kun ampuu karhun, ja sen liha on hyvää, hän antoi purkin maistiasiksi, ajattelin että syötän lihan koiralleni, piti sitten sitä maistaa, ja olihan se hyvää, ei yhtään rasvaa, ja niin maukasta, että ei sellaista kaupasta saa, ehkä lopun annan koiralleni, suolaa siinä ei ole.
    Se on jonkinlainen intohimo, vai mikä lie kun pitää metsästää, ehkä jäniksen ampumisen ymmärtäisin, olen kerran syönyt jänis paistia, sen maun vieläkin muistan, se oli myös maukasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!