maanantai 5. heinäkuuta 2021

Tarinoita lintumaailmasta: Pönttöjuttu

 


Koko talvi ollaan mökillä ruokittu tiaisia. Keväällä on pöntöt putsattu ja huollettu, jotta nämä pikkuystävät, talvikaverit pääsevät pesänlaittoon. On kiva seurata ensin tiaisten kodin valintaa ja sitten valitun pöntön sisustamista. Tiaiset lentävät milloin sammalta ja toisinaan kuivia korsia suussaan. Puoliso on katsottu ja sitten on tiaispariskunta yhdessä asettunut jälkikasvusuunnitelmineen.



Sitten saapuvat muuttajat ja muuttoporukan mukana myös kirjosiepot. Ne tulevat samoin aikein kuin jo aiemmin aloittaneet tiaiset. Puoliso ja pesäkolo pitää hommata. Vaan mitä tekevät kirjosiepot, rontit. Ne eivät halua nähdä vaivaa kodinperustamisen kanssa, vaan haluavat kaiken valmiina. Alkaa hurja taisto, kun kirjosiepot pyrkivät valloittamaan tiaisten jo asuttamat pöntöt. Usein käy niin, että tiaiset joutuvat antamaan periksi ja etsimään uuden pesäkolon. Kirjosieppoa ei haittaa edes se, vaikka munat olisi jo valloitettuun pönttöön pyöräytetty. Kirjosieppo munii omat munansa tiaisen munien päälle. Suututtaahan tämä meitäkin siinä missä tiaisiakin, mutta minkäs teet - luonnon laki.



Tänään puuhastelin omia juttujani pihamaalla, kirjosiepon valloittaman pöntön lähettyvillä. Poikanen kurkisteli suuaukosta ruokaa odotellen ja kun emo sitten lähestyi alkoi pöntön uumenista kuulua vaativa sirinä. Hetkinen - mietin....! Jäin seuraamaan tilannetta. Hoksasin saman tien, että nyt on saanut kirjosieppopariskuntakin häädön pöntöstään ja tilalle on jossain vaiheessa asettunut käenpiikapariskunta. Asukkaiden vaihtuminen toiseen kertaan oli jäänyt meiltä huomaamatta, mutta nyt poikasten kova ja omanlaisensa sirisevä ääni kiinnitti huomioni.

Kerran aikaisemmin on käenpiikapariskunta pesinyt pihapiirissämme, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun samasta pöntöstä tuli häädetyksi kaksi pesimään asettunutta lintupariskuntaa.

Käenpiika on sellainen piiloutuja, että sitä pääsee harvoin näkemään, paitsi jos se päätyy pesimään omaan pihapiiriin. Siksi sekin saa anteeksi röyhkeytensä pesänhankkimistavoissaan. 




Käenpiika on helppo tunnistaa pyrstön poikkiraidoista ja selän tummasta kuviosta


Tiaisten pönttöpuuhista voit lukea tarinan tästä linkistä: Tarinoita lintumaailmasta: Ensiasunto


Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat, Pixabay

Kuvien ja tekstin kopioiminen on kielletty.

6 kommenttia:

  1. Teilläpä kävi tuuri, kun saitte käenpiian pihapiiriininne. En ole vuosiin saanut siitä minkäänlaista havaintoa. Monilla linnuilla on tänä kesänä jo toinen poikue ruokittavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      No sanos muuta - kyllä oli onni saada käenpiikaperhe kesänaapuriksi. Nyt ovat poikaset lähteneet pöntöstä ja koko perhe hävinnyt pihapiiristä. Enää talitiaisella on pönttöpoikaset, kaikki muut 10 pönttöä ovat jo tyhjänä.

      Poista
  2. Sopivasti laitoitte taas postauksen, vain 2-3 päivää lähtöämme entisestä asunnosta uuteen kotiin, havaitsin ilmiön vaahterapuussa,
    (no nyt en muista olenko tämän kirjoittanut)eli räksä syötti ilmeisesti omia poikasiaan, sitä kun katsoin niin hetken päästä kirjosieppo tuli myös syöttämään samoja poikasia, mutta eri aikaan.
    Laitoin kysymyksen Bird Lifelle että onko tavallista tuollainen ilmiö? niin vastattiin että kyllä sellaista on havaittu, eli ei ihan outo juttu ollutkaan, mutta minulle se oli eka nähtävyys, mutta miksi pikkulintu syötti isoja räksän poikasia, tuskin sitä kukaan tietää?.
    Kuva on Blogissa jossa kirjosieppo syöttää räksän poikasia. Minun linnunpöntöt jäi entiseen osoitteeseen 6kpl., en niitä tietenkään käy putsaamassa, luulisin että linnut itse siivoaa pöntöt, kun keväällä tulevat taas samoille paikoille.
    Viereisessä tyhjän talon harjalla on monia vuosia ollut vanhoja pääskysten pesiä, ennenkuin pääskyt tulevat, varpuset tekevät poikaset niihin, nuo savimajat on hyvin tehty.
    Kerran tervapääsky eli kiitäjälintu tippui rappujen juureen, se lintuhan ei koskaan laskeudu maahan, koska sillä on liian pitkät siivet, niin se ei pääse lentoon maasta, luulin että se oli loukkaantunut, kun nostin sen ylös, se lähti
    lentoon, tuo kiitäjälintu on erikoinen ja mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Onpa ollut erikoinen tilanne, kun nirjosieppo on syöttänyt räksänpoikasia. Olisiko kirjosieppo ehkä menettänyt omat poikasensa?
      Kaupunkikotimme eli kerrostaloasuntomme talon räystäiden alla asuu tervapääskyjä. Asumme yläkerroksessa ja pääsemme näkemään tosi läheltä näiden kiitäjien hurjia syöksyjä. Meillekin on joskus osunut kohdalle maahan joutunut tervapääsky. Se ei tosiaankaan pääse maasta omin avuin takaisin lentoon. Mutta kun sen nostaa kädelle, se lähtee heti takaidin lentoon.

      Poista
  3. Kerron vielä tapauksen lintumaailmasta täältä Loimaalta, tarkkailin lokin poikasia jotka kävelivät edes takaisin naapurin katon harjalla, sitten yht äkkiä yksi poikanen tippui, mutta ei loukkaantunut, siinä se tepasteli vielä seuraavana päivänä talon lähellä, ja kävi rapakosta juomassa vettä, kettukaan ei sitä huomannut, vaan se meni määrätietoisesti kohti kaupunkia, emo lenteli siinä ja ilmeisesti käski toistenkin poikasten tulla alas, niinpä toinen hyppäsi alas, ja voi kun eka poikanen oli iloinen kun näki sisaruksensa, kohta hyppäsi kolmaskin alas, ja kaikki saivat olla emon kanssa, lintuemot kouluttaa poikasiaan, lopettvat ruokkimisen, jotta oppisivat itse etsimään ruokaa.
    Täällä myös on paljon naakkoja, yksi päivä valtava määrä naakkoja lensi lähistön puuhun, olin ransua just ulkoiluttamassa, no tulipa Hitchcocokin elokuva mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lintutarinasta! Sinulla on paljon näitä lintu - ja muita luontohavaintoja ja -tarinoita!
      Nuo naakat ivat minusta jotenkun pelottavia. Varsinkin, kun ovat melkein aina liikkeellä isona parvena. Tietty elokuvs tulee aina mieleen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!