Että tämäkin vielä. Kermapeput saavat vielä elääkin pidempään kuin me finnjävelit. Vai onko se nyt lopulta sitten mikään etu. Riippuu tietysti elämän laadusta.
Åbo Akademissa on tutkittu, että äidinkieli ja elinajanodote kytkeytyvät yhteen. Ja vielä vahvasti. Täysin ruotsinkielisen perheen poikavauvan elinajanodote on 81,4 vuotta ja täysin suomenkielisen 78,9 vuotta. Tyttöjen elinajanodotteet vastaavasti ovat 85,7 vuotta ja 84,8 vuotta. Tutkimuksen on tehnyt väestötieteen tutkija Kaarina Reini.
Äidinkielen merkitys vaikuttaa elinikään myös kaksikielisissä perheissä, joissa kotikieleksi on valittu ruotsi. Miksi näin voi olla, vaikka suomen- ja ruotsinkieliset ovat Suomessa tasa-arvoisessa asemassa ja pääsy esimerkiksi terveydenhuoltopalveluihin on yhtäläinen.
Kieli ei ehkä sinällään vaikuta elinajanodotteeseen, vaan suurempi vaikutus on kulttuurisilla eroilla. Ruotsinkielinen kulttuuri vaikuttaa taustalla varhaislapsuudesta lähtien.
Suomenkielisillä miehillä humalahakuinen juominen on yleisempää kuin ruotsinkielisillä. Tämä jo sinällään näkyy kuolinsyytilastoissa, joissa suomenkielisillä miehillä on enemmän alkoholinkäytöstä johtuvia kuolemia.
Ruotsinkielisessä kulttuurissa korostuu enemmän yhteisöllisyys. Psyykkistä kuormittavuutta ja joitakin vakavia mielenterveyden häiriöitä esiintyy vähemmän ruotsinkielisellä väestönosalla.
Lähde: Tiede-lehti nro 6/2021 Kaarina Reinin artikkeli.
Geeneillä ei sinänsä liene asian kanssa tekemistä, vaan kulttuurilla, kuten tutkimuksessa oli todettukin. Isäni äidin äidinkieli oli ruotsi, mutta isän lapsuuden perheen kotikieli oli suomi, koska isoisä oli suomenkielinen. Viidestä lapsesta aikuisikään ja vanhuuteen asti on päässyt kolme: kaksi tytärtä sekä isäni, joka kuoli 82-vuotiaana. Hänen siskoistaan nuorempi on vielä elossa ja hän täyttää pian 95 vuotta. Vanhempi sisko eli 92-vuotiaaksi.
Kyllä nämäkin elinajat ovat aika korkeita ottaen huomioon, että kyseessä ovat 1900-luvun alkupuolella syntyneet ihmiset. Isäni äiti (se ruotsinkielinen) eli itsekin 82-vuotiaaksi ja hän oli syntynyt vuonna 1882. Hän siis eli vanhemmaksi kuin nyt syntyvän täysin ruotsinkielisen poikavauvan elinajanodote on. Hänen miehensä, täysin suomenkielinen isoisäni kuoli jo 68-vuotiaana. Jotenkin koomiselta tuntuu, että isoäiti oli saman niminen kuin tällä hetkellä joka tuutista esiin putkahtava eräs turhaakin turhempi (minun mielestäni) julkkis.
Ehkä kaikki on kuitenkin sattumaa tai sitten geeneilläkin voi olla kuitenkin jotain tekemistä asian kanssa. Ruotsin kieli oli ainakin minulle koulussa helpoin kieli. Paljon on kiinni myös opettajasta ja meille sattui yksi parhaista. Hän oli itse koonnut ja koneella kirjoittanut ruotsin kieliopista monistenipun, jossa oli kaikki tarpeellinen ylioppilaskirjoituksiin ja vielä enemmänkin. Sillä oli nimikin: Rautaista Ruotsin Ruotimista. Ja se piti osata ”ulkoa” ;)
Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Toivotaan että täysin suomenkielisestä perheistä tulleina meillä mieheni kanssa on tulossa joitakin lisävuosia Ahvenanmaalle, täysin ruotsinkieliseen ympäristöön muuttaneina! Tosin kotikielenä meillä on edelleenkin suomi :)
VastaaPoistaNo täytyyhän sen vaikuttaa! :) Sehän on se kulttuuri ja yhteisöllisyys. Mukavaa alkavaa viikkoa.
PoistaMinulle on hyvin tuttu ja koettu ruotsinkieleinen kulttuuri. Asuimme viisi vuotta ruotsinkielisellä POhjanmaalla Kruunupyyssä. Kulttuuri oli sosiaalisempi ja yhteisöllisempi kuin suomenkielinen kulttuuri. Minustakin, suomenkielisestä, pidettiin huolta, koska olin paljon kotona, kun oli vauva-aika. Koin, että oli ihmeen paljon eroja kulttuurissa samassa maassa. Miehen isä on kaksikielinen, ja mieheni puhui lapsille vain ruotsia, mutta tytötpä vastasivat aina suomeksi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta toivoisi muuallekin enemmän. Ja saattaahan sitä ollakin suomenkielistenkin keskuudessa siinä missä ruotsinkielistenkin. Meillä oli ainakin silloin hyvä asumisyhteisö, kun lapset olivat pieniä ja asuimme neljän talon rivitaloyhtiössä ja siellä oli monta lapsiperhettä ja paljon saman ikäisiä lapsia. Ja monet ovat pysyneet ainakin facebook-kavereina, vaikka muutimme sieltä pois. Ja itse asiassa sieltä on ilmeisesti yhtä perhettä lukuun ottamatta kaikki muuttaneet pois. Ovat ostaneet tai rakentaneet omakotitaloja, niin kuin mekin. Ja ikävä kyllä, jokunen perhe on hajonnut ja pari aikuista on kuollutkin. Mutta sellaista se elämä on.
PoistaMinulle tulee Valitut Palat, siinä on vinkkejä "30 tapaa pidentää ikää." tekisi mieli kirjoittaa kaikki tänne, mutta nämä muutamat poimin sieltä,: kahvin juonti, harkitse muuttoa vuorille, juo paljon vettä, katso hauskoja videoita, heitä pois huonolaatuiset matot,
VastaaPoistahanki nelijalkainen, kiemurtele istuessasi, osta uusi auto, jne... mun mielestä pitkän iän salaisuus on se että liikut paljon luonnossa, syöt terveellisesti,ole kiitollinen, jossain suvuissa on pitkäikäisyyttä geeneissä, muistaakseen Arvo Ylppö eli 104 vuotiaaksi, ja hän oli sanonut pitkän iän salaisuudeksi että "kohtuudella kaikkea"ruokaa vissiin tarkoitti.
Katri-helenan äiti eli 103 vuotiaaksi, Hilja Aaltonen eli 105 vuotiaaksi, kukaan näistä ei varmaankaan tupakoinut, käyttänyt alkoholia muuhun kuin lääkkeeksi, ja elivät onnellista elämää.
Ai niin ruotsin kielestäen tiedä mitään.
Kiitos kommentistasi. Yhdyn Arvo Ylpön sanoihin. Hän on muutenkin yksi idoleistani. Noista valitsemistasi Valittujen Palojen ohjeista olen melkein kaikki muut kokeillutkin paitsi tuota istuessa kiemurtelua... Eikä täällä päin oikeastaan ole vuoria minne muuttaisi. Hauskoja neuvoja. Melkein ennemmin ostan, en nyt ihan huonolaatuisia mattoja, mutta käytettyjä mattoja kumminkin olen ostanut kirpparilta. Sieltäkin löytyy joskus ihan uutta tai uuden veroista tavaraa.
Poista