Lintubongausta osa 1

Erikoiset Asiantuntijat harrastavat mielellään lintujen bongausta. Olemme keskittyneet kaikenlaisiin lajeihin harvinaisista yleisimpiin. Enimmäkseen emme käytä kiikareita emmekä tee muistiinpanoja havainnoistamme. Muistamme useimmat tapaamamme yksilöt muutenkin. 

Kohtalaisen vanha lintulaji Suomessa on kiljusieppo (Lessus Tyrannulet). Näitä tavataan harvakseltaan syrjäisissä ja tiheissä kuusikoissa ja toisinaan kaupungin vuokrataloissa. Enimmäkseen tavatessa ne ovat jo pesintänsä hoitaneet tai jättäneet hoitamatta tai kokonaan väliin sopivan puolisoehdokkaan puuttuessa ja keskittyvät lähinnä nestepitoisen ravinnon hankintaan. Kiljusieppo ei välitä piiloutua ihmisten katseilta toisin kuin samaan lahkoon kuuluva ponusieppo, joka pysyttelee mieluummin näkymättömissä ja kykenee valmistamaan liemiruokansa itse. Viskisieppo on näiden hienostuneempi alalaji, joka majailee mieluiten taajamissa, joissa on lähimaastossa monopoliliike. Sen edistyneimmät yksilöt osaavat käyttää jopa taksia. Ja kuten tunnettua, "aikainen lintu madon nappaa". Havaintoja viskisieposta on tehty jossain päin maata jo maanantaiaamuna monopoliliikkeen avautumisen aikaan.

Woltkiitäjä (Cibus Rusher Peculiari) on uudehko Suomen lajistossa. Niitä on bongattu vasta parin vuoden ajan ja vain taajamissa. Woltkiitäjä on hyvin nopea ja kiireinen liikkeissään ja siksi se saattaa olla myös fyysisesti vaarallinen muille ja hitaammille lajeille. Parhaita paikkoja woltkiitäjän bongaamiseen ovat taajamien pääväylät ja suurten toimistotyöpaikkojen seudut lähinnä lounasaikaan. Woltkiitäjä on siitä erikoinen, että se on hyvin ahkera ja keskittynyt ruokkimaan enimmäkseen vain muiden lajien edustajia. Sen pesinnästä ei ole vielä saatu tarkkoja havaintoja. Woltkiitäjän ja käen risteytys voisi olla mielenkiintoinen. Käkihän tunnetusti munii munansa toisten lintujen pesiin ja hoidattaa poikasensa niillä. 

Ilolintu (Virgineum vulgaris) on yksi vanhimmista tunnistetuista lintulajeista. Ilolintuja on ollut Suomessakin jo vuosisatojen ajan, mutta enemmän niitä tavataan suurten metropolien huvittelukeskusten liepeillä ja levinneisyysalueeksi voidaan laskea koko Suomi ja muukin tundravyöhyke. Varsinkin Helsingissä ilolintua on runsaasti havaittavissa tietyissä kaupunginosissa. Ne ovat erittäin tarkkoja reviireistään ja haluavat kuitenkin pysyä huomaamattomina varsinkin sinitakkisilta viranhaltijoilta. Jostain syystä tässä lajissa naaraspuolisia edustajia on ollut aina enemmän, mutta viime vuosikymmeninä on bongattu koiraitakin aina enenevässä määrin. Ilolintu lienee kaikista lintulajeista kehittynein, sillä se osaa hoitaa parinvalintaa jopa internetin avustuksella. Päämääränä ei ilolinnulla ole kuitenkaan lisääntyminen, vaan sillä on mielessään muut arvot. Ilolintu on tietyissä tilanteissa ja kohtaamisissa hyvinkin arka, mutta toisissa taas toimii todella rohkeasti. Reviirikiistojen selvittelyt ilolintujen parvissa saattavat olla hyvin julmia. Kannan supistuessa luonnollisista syistä saattaa joskus muistakin lajeista siirtyä yksilöitä ilolintujen lajiin.  

Urakiipijä (Vitae Exhibuit) on varsin yleinen laji, mutta se kykenee ja haluaa pysytellä mahdollisimman näkymättömissä tiettyjen työvaiheidensa aikana. Näitäkin on havaittu Suomen ja koko maailman lajistossa koko jälkiteollistumisen ajan saatossa. Tässäkin lajissa naaraspuoliset ovat yliedustettuina. Koiraspuoliset käyttävät edistymisessään vaivihkaa erilaisia ja vaikeammin havaittavia keinoja. Usein koiraille tulee menestystä ja vaikutusvaltaa kuin Manulle illallista ilman sen suurempia ponnisteluja. Munilla lienee tässäkin asiassa varsin paljon merkitystä. Naaraspuoliset saattavat joutua joskus uhraamaan jopa oman perheonnensa saavuttaakseen haluamansa aseman parvessa, johon saattaa kuulua vaatimattomampiakin lajeja, kuten esimerkiksi harmaapääsirkku, joka ei pyri urakiipijän reviirille.

Räkättikorppikotka (Exlamaverunt Vulpes Corvum) on onneksi melko harvinainen, mutta kiusallinen muille lajeille sekä häiritsevä, suorastaan päällekäyvä voimakkaan äänensä vuoksi. Se ei kykene lainkaan säätelemään äänensä voimakkuutta varsinkaan innostuessaan jostakin, mitä se ei huomaa itse lainkaan. Havaintojemme mukaan se suorastaan nauttii voimakkaasta äänestään ja käyttääkin sitä aina tilaisuuden tullen. Se asettuu mielellään kohtalaisen avonaiselle paikalle, jotta sen ääni kuuluisi mahdollisimman kauas. Varsinkin ruokaillessaan tai ruokavarastojensa läheisyydessä se toisinaan kokee tarvetta voimakkaaseen ääntelyyn. Räkättikorppikotkia tavataan ympäri Suomen ja luultavasti muuallakin. Pesimähalukkuus yksilöiden välillä on hyvin vaihtelevaa. Jotkut yksilöt pesivät mielellään kun taas toiset jättävät sen kokonaan väliin ja niinpä ne voivat helposti ja lähes hetken mielijohteesta vaihtaa asuinympäristöä.  

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.