Kielletyt leikit

Kielletyt leikit - Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948. Marko Tikka ja Seija-Leena Nevala, Atena Kustannus Oy 2020. Suomen Kulttuurirahasto. Filosofian tohtorit ja Tampereen yliopiston historiantutkijat ovat tutkineet tanssikiellon historiaa ja perehtyneet 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen elämänmenoon. 

Pian talvisodan alkamisen jälkeen tanssien järjestäminen kiellettiin valtioneuvoston asetuksella. Tanssikielto on yksi sota-ajan kummallisuuksista mustan pörssin, sotalasten, säännöstelyn ja pika-avioliittojen ohella.

Taistelu tanssimista vastaan sai sota-ajan Suomessa valtavat mittasuhteet. Se työllisti sekä poliisia että oikeuslaitosta ja aiheutti harmillista kiusaa siinä missä säännöstelykin. Monet tuhannet ihmiset joutuivat kärsimään rangaistuksia tanssitilaisuuksien järjestämisestä ja niihin osallistumisesta. Usein jouduttiin maksamaan suuriakin sakkoja ja jopa istumaan vankilassa, jos ei pystynyt maksamaan sakkoja. Kaksi tanssijaa menetti henkensäkin vahingonlaukauksissa, kun poliisi hajotti tanssitilaisuuksia väkivaltaisesti. Sen lisäksi tanssitilaisuuksissa tapahtui tappeluita ja muita väkivallan tekoja, joissa kuoli ihmisiä.

Suurin osa tanssikiellon rikkomisen vuoksi rangaistuksen saaneista oli naisia ja usein vielä melko nuoria, 15-18 -vuotiaita. Naiset joutuivat poliisin ratsioissa kaltoin kohdelluiksi kuin prostituoidut tai pahimmat rikolliset. Tanssikiellolla on sota-aikaa pidemmät juuret, jotka ulottuvat jo 1880-luvulle. Sivistyneistön suhde paritansseihin oli ristiriitainen jo silloin ja moraalikeskustelu vaikutti poikkeusajan lainsäädäntöön. Tansseja ei siis kielletty pommitusuhan pelossa, mikä olisi ollut asiallinen peruste, vaan moraalisista syistä. 

Toki täytyy ymmärtää isänmaallisia, konservatiivisia ja uskonnollisia periaatteita noudattavien tahojenkin näkemyksiä. Epäkunnoittavana käytöksenä pidettiin sitä, että kotirintamalla tanssittiin, kun toiset katsoivat eturintamalla kuolemaa silmästä silmään. Tanssimisen katsottiin myös loukkaavan kaatuneita ja sodassa vammautuneita miehiä ja naisia.

Eikö silti sotatilan aikana olisi ollut tärkeämpääkin päänvaivaa kuin aiheuttaa tanssikiellolla turhia konflikteja ja horjuttaa yhteiskuntarauhaa? Tanssikiellon rikkomisesta annetut rangaistukset vertautuivat säännöstelyrikkomuksista annettuihin rangaistuksiin. Kaikki silti rikkoivat säännöstelyä, eikä sitä katsottu kansalaisten piirissä lainkaan rikokseksi. Ilman elintarvikkeiden säännöstelyä oli olemassa riski, että elintarvikkeet loppuvat. Tanssikiellolla sen sijaan oli vain joitain hataria moraalisia perusteita.

Tanssikiellon historia on ennen kaikkea naishistoriaa. Kyse oli varsinkin nuorten naisten holhoamisesta, heihin kohdistuneesta epäluottamuksesta oman kehonsa hallinnan ja oman tahdon suhteen sekä pelosta "turmeltua" ja menettää "viattomuus" (=neitsyys). Jos tälle tielle lähdettiin, niin kysehän oli yhtä lailla nuorten miesten turmeltumisesta ja viattomuuden menettämisestä. Tanssiminen ja muu hauskanpito oli tietyllä tavalla sallitumpaa miehille kuin naisille. Tanssimiseen liitetyt negatiiviset pelon ja häpeän tunteet ovat vaikuttaneet pitkälle sodan jälkeiseen aikaan, aina lavatanssien kultaiseen aikaan saakka.

Sota-ajan tanssikiellolla ja korona-ajalla on selviä yhteneväisyyksiä. Tanssikieltoa rikottiin ja pelättiin kiinnijäämistä ja toisaalta vaikuttaa siltä, että se oli jonkinlaista seikkailua ja urheilua kiinnijäämisen riskillä. Nuorisolla on aina ollut ja tulee aina olemaan tarve hakeutua toistensa seuraan ja pitää hauskaa. Se on luonnonlaki ja sille ei lainsäädännölläkään mahda mitään. Se on nähty korona-aikanakin. Opiskelijoiden ja muun nuorison juhlia ja kokoontumisia on pidetty suosituksista huolimatta. Siitä ei ole asianomaisille rangaistuksia sadellut, mutta monesti muut ihmiset ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään tartuntojen ja rajoitusten muodossa. 

Toinenkin yhtäläisyys on, joka nähdään paremmin sitten, jos korona-aika joskus "menee ohi". Sota-aikana kansalla ilmeisesti oli rahaa, mutta säännöstelyn vuoksi ei ollut kaupoissa tavaraa. Kun säännöstely loppui ja tavaraa alkoi taas olla saatavilla, kulutus lisääntyi nopeasti. Näin voi käydä myös koronan jälkeen. Tällä hetkellä kulutusmahdollisuudet ovat monella tapaa rajoitettuja. Paljon on totta kai ihmisiä, jotka ovat koronan vuoksi jääneet vaille työtä ja tulot ovat vähentyneet radikaalisti. Mutta on myös niitä, joilla edelleen olisi varaa kuluttaa. Ensi syksylle ja talvelle on jo alettu varata ulkomaan matkoja. Vaatteita ja harrastusvälineitä ei ole tarvinnut hankkia, koska on oltu etätöissä eikä ole voitu matkustaa eikä harrastaa. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä. 

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.