lauantai 17. huhtikuuta 2021

Jokakeväinen ihme

 


Kaksi viikkoa kuluu nykyään yhdessä hujauksessa. Kun kuukausi vaihtuu, niin yhtäkkiä onkin jo kuukauden puoliväli ja yhtä nopeasti on koko kuukausi eletty. Päivät toistuvat melko samanlaisina eikä yleensä mitään erityisen ihmeellistä tapahdu. Jälkikäteen päiviä on joskus mahdoton erottaa toisistaan.

Mutta keväällä tapahtuu ihmeitä. Yhtä ihania ja ihmeellisiä kevät toisensa perään. Ihan joka kerta nämä ihmeet ihmetyttävät ja ihastuttavat. Ja vaikka se on se sama tapahtuma, se tuntuu joka kerta uudelta, raikkaalta, puhtaalta. Ihmeeltä.

Kukkien keväinen ihme.

Kasvun ihme.

Tulimme Punaiselle tuvalle kahden viikon tauon jälkeen ja taas me yllätyimme. Niin kuin aina. Arvuuttelimme tulomatkalla onkohan talon vierustoilla ja notkoissa lunta. Onkohan rappusten edustan jää jo sulanut. Onkohan tienpenkan iso vesilätäkkö jo imeytynyt maan uumeniin. 

Ei ollut lumesta juuri enää tietoakaan. Pieni nokare vain oli jäljellä kaikkein varjoisimmassa kohdassa. Lumen alta paljastuva maapohja oli harmaan ruskea ja eloton ja iloton, vaan ei kaikkialla eikä kokonaan. Tuntui, että jokaikinen kynnelle kykenevä kasvi oli löytänyt tiensä ulos ja ylös maan uumenista ja oli matkalla kohti valoa. Nopeimmat olivat ehtineet jo kukkaan.

"Nytkö jo?" ihmettelin Ukolle.

"Ihmeiden aika on nyt", hän vastasi.


Kevätesikot

Valkoinen sinivuokko

Kasvitieteelliset krookukset

Kevätkurjenmiekka

Krookuksia niin kauas kuin silmä siintää

Krookukset kuin pienet auringot



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty 

5 kommenttia:

  1. Niin ihanaa kun on taas kevät! Ihania kukkakuvia! Mitä ihmettä, valkoinen sinivuokko! En ole koskaan nähnyt, tai sitten en ole tajunnut nähneeni.🤩

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kevät 💚💚💚
      Tänään näin taas valkoisia sinivuokkoja. Niitä ei kyllä voi olla huomaamatta, joten veikkaisin, että ei ole vain osunut kohdallesi! Toivottavasti joskus osuu 👍🥰

      Poista
  2. Mun lipputangon ympärillä on muutama krookus,mutta nyt ne 33 tulpaania nousee joka päivä vain ylemmäs, ei kestä kauan kun saan ihailla niiden kukintaa, kevätesikot, sinivuokot ja valkovuokot kukkivat siinä äitienpäivän aikoihin, on kaunista katsella kun rentukkaa on ojat keltaisenaan.
    Kevät tuo pirteyttä ja energiaa, ja voi saada aikaan extempore päätöksiäkin, näin on että olemme päättäneet muuttaa toiseen kaupunkiin, siihen voi mennä vielä 2-3kk.? uusi lehti kääntyy elämässämme, vaikka luulin että loppu elämä turussa asutaan, onhan täällä asuttu vuodesta -73 muutto tuo paljon uutta ja mielenkiintoista, varmasti uusia ystäviä ja uusia harrastuksia,
    kun kaikki on tavallaan lähellä, täällä korvessa ei ole muuta kuin marjapaikat lähellä, sanotaan nyt että jokapaikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jos kiitollisuudella ottaa sen vastaan, niin silloin kaikki on pelkkää hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      No, oho - kevätyllätyksiä - ne tulppaanit 💚❤💙. Toivottavasti mekin pääsemme näkemään ne blogissasi. 💛🧡💜
      Mutta tuo muutto! Se onkin isompi yllätys! Siitäkin varmaan kuulemme lisää myöhemmin?
      Se on iso askel, kun muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta voi olla tosi virkistävää.
      Nuorena aauimme puolison kanssa muutaman vuoden pääkaupunkiseudulla, mutta ikävöimme koko ajan entiseen kotikaupunkiimme. Vaikka saimme kivoja uusia kavereitakin, niin silti oli kaipuu "kotiin".
      Ja tuo on kyllä niin totta, kaikissa paikoissa ja asioissakin on hyvät ja huonot puolensa. Se on sitten se oma asenne, joka ratkaisee, miten ne asiat näkee!
      Hyvää pian alkavaa uutta viikkoa!

      Poista
  3. Juu kyllä tulee valokuvien kanssa Blogiin jotain sitten.
    Joo ja tulppaanit ehtii hyvin kuviin, nousevat nopsaan, kun on lämmintä.
    Innolla kyllä odotan tätä kesää ja uusia mahdollisuuksia,
    täytyy sanoa että työpaikkani oli aika lähellä,
    niin tavallaan pääsee siitäkin lopullisesti irti, ei tarvitse nähdä paikkaa jossa uupumiseen asti raadoin, ja en niin kaipaa ent.työkavereitakaan nähdä.
    Juureni on pohjois-karjalassa, siellä on kiva käydä tutuissa maisemissa, tuttujen ja sukulaisten luona, kun lähes 50v, koht ollaan asuttu täällä turus, niin emme ikävöi muuttoa synnyin seuduille, lapset 3kpl.ovat asuneet aika lähellä, sinne minne muutamme,
    ei heidän tarvitse satoja kilometrejä ajaa luoksemme, no pojalla on pidempi matka sitten tulla.
    Voitte arvata kun 30v. on asunut samassa talossa, miten paljon roinaa on kertynyt, vihdoinkin pääsee kaikesta roinasta ja mööpeleistä eroon, ihminen kun sellainen keräilijä ja hamstraaja.
    Hyvää alkavaa viikkoa !

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!