Elämää avaruudessa

Avi Loeb: Elämää avaruudessa - miksi on todennäköistä ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa (WSOY)

Abraham "Avi" Loeb on Harvardin yliopiston tähtiteteen professori ja samaisen laitoksen johtaja sekä Yhdysvaltain tiedekatemian jäsen. Tässä kirjassaan hän pohtii miten hän on päätynyt teoriaansa ettemme me Maan ihmiset ole ainoa kehittynyt sivilisaatio maailmankaikkeudessa. Pohdinnan kohteena on erityisesti aurinkokunnassamme edelleen matkaava ulkoavaruuden vieras Oumuamua.

Astrofyysikko Avi Loeb törmää vastustukseen ajatuksineen samoin kuin Galileo Galilei aikanaan. "Se pyörii sittenkin!" tokaisi Galileo tarinan mukaan seistessään inkvisitiotuomioistuimen edessä, kun oli juuri kieltänyt heliosentrisyyden (aurinkokeskinen maailmankuva), vaikka uskoi siihen itse. Katolinen kirkko piti noina aikoina Galileon tutkimustulosta harhaoppina. Nykyään tiedämme, että oikeassahan hän oli.

"Se poikkesi sittenkin", kuului Avi Loebin vastaavanlainen toteamus, kun maapallon ohittanutta Oumuamuan kulkemaa Auringon ohitusrataa laskettiin ja ihmeteltiin. Oumuamua ei toteuttanut ohitsemme kiitäessään tutkijoiden laskelmia, vaan teki yllättävän käännöksen vastoin kaikkia tuntemiamme fysiikan lakeja.

Avi Loeb puhuu kirjassaan näistä anomalioista eli poikkeuksista. Ne ovat ilmiöitä, joissa yleiset säännöt eivät päde ja joihin pitäisi hänen mukaansa suhtautua avoimemmin mielin tutkimuksen näkökulmasta.  

Tämä 1 l/2017 U1, tuttavallisemmim Oumuamua, on ensimmäinen omasta Aurinkokunnastamme löytynyt tähtienvälisestä avaruudesta peräisin oleva kappale. Se havaittiin ensimmäisen kerran 19.10.2017 sen ollessa 30 000 000 kilometrin päässä meistä eli Maasta laskettuna.

Kohde sai virallisen nimensä lisäksi nimekseen Oumuamua, joka tarkoittaa havaijiksi "kaukaa ensimmäisenä saapuvaa sanansaattajaa". Ja havaijilainen nimi juontuu havaintopaikasta.

Outoa Oumuamuan matkanteossa oli se, että lähestyessään ja ohittaessaan Aurinkoamme sen kulkuvauhdin olisi pitänyt ensin kiihtyä ja sitten hidastua Auringon painovoiman johdosta ja fysiikan lakien mukaisesti. Fysiikan lait ovat voimassa kaikkialla maailmankaikkeudessa. Mutta tunnemmeko vielä kaikkia fysiikan lakeja? Oumuamua kiihdytti vauhtiaan sillon kun sen olisi pitänyt hidastua. Mikä voima sai sen toimimaan niin?

Teoreettinen fysiikka perustuu nimensäkin mukaisesti teorioihin, joita on tehty teoreettisten laskelmien perusteella. Astrofyysikkojen teoriat saavat vahvistusta, kun suurin joukko on teoriasta samaa mieltä. Avi Loebin mukaan painoarvoa pitäisi siirtää enemmän havaintoihin ja uskaltaa työstää teorioita, jotka eivät ole valtavirran mukaisia. Nykyään tiedämme enemmän maailmankaikkeudesta kuin tiesimme sata tai tuhat vuotta sitten. Ihan varmasti tiedämme taas paljon enemmän jo kymmenen vuoden kuluttua. 

Tänä päivänä Avi Loeb on melko yksin ajatuksensa kanssa siitä, että Oumuamua on vieraan sivisaation alus, joka kulkee aurinkokuntamme läpi. Hänen ansionsa tähtieteessä ovat kuitenkin niin merkittäviä, ettei hänen johtopäätöksiään voi mitenkään ohittaa, varsinkaan, kun ne on tieteellisesti perusteltuja.

Mielenkiintoisia yksittäisiä nostoja kirjasta ja niiden nostattamia omia ajatuksiani:

Sivilisaation tekninen kehitys ennustaa sen tuhoutumista. Kaikessa kehityskiihkossaan ihminen samanaikaisesti toisaalla tuhoaa. Kehitys vie meitä ihmisiä kauemmas luonnosta ja luonnollisuudesta. Kun käytämme älyämme ja kaikkea oppimaamme lyhytnäköisesti esimerkiksi omaisuuden haalimiseen, käy yleensä huonosti. Se on nähty.

Ilmastonmuutos on suurimmaksi osaksi ihmisen aikaansaamaa, kuten myös bakteerien vastustuskyvyn vahvistuminen, kun antibioottien keksimisen jälkeen niiden käyttö esimerkiksi karjataloudessa kääntää niiden tehon meitä vastaan.

Ihmisen avaruuteen lähettämät luotaimet ovat niiden mahdollisille löytäjille kuin dinosaurusten luurankolöydöt meille. Avaruusarkeologisia löytöjä vieraista sivilisaatioista. Joskus joku jossain saattaa ihmetellä meidän älykkyyttämme tai typeryyttämme.

Kaukaisten kohteiden tutkiminen on meille menneisyyden tutkimista. Emme näe niitä sellaisina kuin ne ovat nyt, vaan millaisia ne olivat kauan sitten.

Ihminen on tilapäinen rakennelma, joka tallentuu osaksi menneiden ja seuraavien sukupolvien vastaavanlaisten rakennelmien ketjua. Ihminen on tietoa ja oppimaansa siirtävä yksikkö. Onko maapallolla tällä hetkellä elävä sivilisaatio vain yksi osa sivilisaatioiden ketjua samoin kuin yksittäinen ihminen on osa sukupolvien ketjua.

Miten meidän käy? Kehitymmekö liikaa vai liian vähän. Jäämmekö historiaan sivilisaationa, joka ei ottanut opikseen tai kehittynyt tarpeeksi ja tuhoutui.

Kun tutkitaan maailmankaikkeutta ja ylitäätään luontoa, ei tieteellisen menetelmän lopputulos ole tutkijan käsissä, koska loppujen lopuksi sen mikä on totta määrää luonto. Avi kertoo kirjassaan vanhan viisauden etsimisestä ja löytämisestä, johon kaikenlainen tutkiminenkin kulminoituu. Aikanaan Michelangelolta oli kysytty, miten hän saa aikaa niin kauniita marmoriveistoksia, johon hän oli vastannut:

"Veistos on valmiina marmorin sisällä jo ennen kuin minä käyn työhön. Se on jo siellä, minun täytyy vain kaivertaa taltalla tarpeeton materiaali pois."

Avi myös puolustaa loputonta uteliaisuutta ja nöyrtymistä. Hän kannustaa sallimaan erehtyminen itselle ja muille. Toivoo rohkeutta ottaa tietoisia riskejä maailmankaikkeutta tutkittaessa. Aivan kuten lapset ajatusleikeissään tekevät - antavat sijaa sille mikä on miltei mahdotonta. Häntä itseään on mediamyrskyissä kannustanut ajatus: "Olen tyytyväinen, jos vastaukseni median kysymyksiin saavat yhdenkin lapsen jossain päin maailmaa kiinnostumaan tieteestä. Ja aina parempi, jos saan suuren yleisön ja kenties jopa ammattikuntani suhtautumaan myötämielisemmin epätavallisen hypoteesini tarkasteluun."

Yksi tärkeimmistä Avi Loebin esittämistä kysymyksistä on myös se, olemmeko me edes valmiita kohtaamaan vieraan sivilisaation kehittynyttä elämää.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat / BookBeat

Kuvan ja tekstin luvat kopioiminen on kielletty.