Kaikki valheesi

Kaikki valheesi, alkuperäinen teos The Lies You Told, Harriet Tyce 2020. Suomentanut Oona Nyström. Otava 2021. 

Sama kirjailija on kirjoittanut muutaman vuoden takaisen Veriappelsiini-dekkarin, jota yritin lukea, mutta jostain syystä se ei yhtään napannut. Kirjoittaja on kasvanut Edinburghissa ja toiminut asianajajana Lontoossa. 

Kirjan päähenkilö ja minä-muodossa oleva kertoja on myös ammatiltaan asianajaja, joka on muuttanut Yhdysvalloista takaisin lapsuudenkotiinsa Lontooseen, kuolleen äitinsä rähjäiseen omakotitaloon, josta hän muovailee kotia itselleen ja kymmenvuotiaalle tyttärelleen. Äiti on testamentissaan edellyttänyt lapsenlapsensa koulunkäyntiä tietyssä hienostokoulussa, jotta omaisuus siirtyisi lapselle. Perheen isä ei muuttanut omista syistään mukana Lontooseen.

Sadie-äiti on itsekin käynyt kyseistä koulua ja se on jättänyt häneen ikävät muistot samoin kuin lapsuus kylmäkiskoisen ja rakkaudettoman äitinsä kanssa.  Koulussa on vireä vanhempainyhdistys ja kireä kilpailu yläkoulupaikoista. Pääsykokeet ovat tulossa ja kunnianhimoisin äiti ei kaihda keinoja, miten saisi oman tyttärensä pärjäämään niissä parhaiten. Pelkkä sisäänpääsy ei riitä, vaan pitää olla paras. 

Muiden vanhempien mielestä on käsittämätöntä, miten Sadien tytär on voinut saada koulusta paikan kuudennelta luokalta kesken kaiken. He kohtelevat Sadieta hyvin ala-arvoisesti ja tytär joutuu koulukiusatuksi. Kunnes Sadie saa todistettua olleensa itsekin koulussa oppilaana ja oppilaskunnan varapuheenjohtajana ja saa siten arvostuksensa takaisin ja tyttärenkin kiusaaminen loppuu kuin seinään. Syy koulupaikan saamiseen liittyy koko vyyhteen, joka alkaa selvitä kirjan loppupuolella. 

Toinen juoni liittyy Sadien työhön asianajotoimistossa. Hän saa yllättäen mielenkiintoisen työn avustavana juristina puolustaessaan pedofiliasta syytettyä nuorta ja komeaa miesopettajaa. Tämäkin tarina kääntyy lopussa päinvastaiseksi kuin alussa olisi voinut olettaa. 

Kirjan tarinat eivät oikein tahdo päästä alkuun ja vanhempainyhdistyksen pullakahvitouhuja vatuloidaan alussa minusta tarpeettoman pitkään. Äideistä kunnianhimoisin, Julia, on tietysti vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja ja hänen lapsensa luokan priimusoletettu. Stipendikin olisi varmasti omalle tyttärelle tulossa. Kun Sadien tytär vetää parempia arvosanoja sekä matematiikasta että äidinkielestä, alkaa Julian pinna kiristyä. Hänellä on itselläänkin koulukiusaamistaustaa.

Loppua kohti tarina alkaa tiivistymään ja kirjailija säästää vähän liikaakin loppupuolelle. Loppuratkaisua olisi voinut valottaa jo vähän aikaisemminkin. Loppuratkaisu ei ollut kuitenkaan mikään maata mullistava ja osittain se oli arvattavissa. 

Kirja on kuitenkin leppoisaa luettavaa, "pehmotrilleri", varsinkin kun se ei vilise ruumiita ja väkivaltaa ja kuoleman uhka ei leiju koko ajan tarinan yllä. Ruumiita tulee vain vähän ja sekin tapahtuu vahingossa. Valheita vilisee melkein joka käänteessä. 

Voi olla, että vielä luen sen Veriappelsiininkin, laitan ainakin luettavien kirjojen listalle. Kirja-arvioiden mukaan siinä on samantyyppiset asetelmat kuin tässä kirjassa. Kouluarvosanaksi annan 8.

Ei kaupallista yhteistyötä.

Kuvat: Otava, Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen luvattomasti on kielletty.