Pullopostia Seilin saarelta, Potilas numero 43. Kirjoittaja Susan Heikkinen, 2020. Copyright: Susan Heikkinen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS.
Kirja on enimmäkseen faktoihin perustuvaa kertomus Seilin saarella sijainneessa mielisairaalassa kahteen eri otteeseen hoidettavana olleesta Saima Rahkosesta, joka syntyi vuonna 1903 Viipurissa ja kuoli vuonna 1959 Seilissä. Välillä hän oli hoidettavana myös Tampereella Pitkäniemen sairaalassa sekä Helsingissä Lapinlahden sairaalassa.
Kirjassa on käytetty tietolähteinä pääasiassa Seilin sairaalan arkistoja. Siellä on säilynyt paitsi potilaskertomuksia myös kirjeitä, joita Saiman on ollut tarkoitus lähettää, mutta sairaalan sensuuri on huolehtinut siitä, etteivät ne lähteneet koskaan saarelta eteenpäin. Myös useimmat Saimalle saapumassa olleet kirjeet päätyivät arkistoon ilman, että Saima koskaan näki niitä. Niinpä hän yritti 1950-luvulla kirjoittaa kirjeitä isälleen, joka oli kuollut jo vuonna 1918. Isä oli kuollut nälkään vankileirillä, mutta nähtävästi Saima ei saanut tästä koskaan tietää tai ei halunnut käsittää asiaa.
Monissa kirjeistä ei lukija pääse oikein käsitykseen, mistä Saima kirjoittaa. Mielikuvituselämä ja ehkä jonkinlaiset harhat sekoittuvat tosiasioihin, joita lienee kirjeissä vähemmän. Ilmeisesti itseään terapoidakseen hän kirjoitti myös kuvitellulle sulhaselleen. Nämäkin kirjeet päätyivät sairaalan arkistoon. Saima kirjoitti naimisiinmenoon liittyviä pyyntöjä kuvittelemalleen sulhaselle sanakäänteillä, jotka eivät aina olleet kovin romanttisia: "Joko minä alan kelvata Rouvaksi. Perkele."
Perhe oli kotoisin Viipurin läheltä Säiniöstä. Sisarensa Lempin kertoman mukaan Saima oli ”18 vuoden ikäänsä terve iloinen tyttö”. Voihan olla, että siskon näkemys oli vähän subjektiivinen. Sitten tapahtui jotain, minkä seurauksena Saima joutui vankilaan ja ehkä sen seurauksena paranoidinen skitsofrenia puhkesi.
Osan puuttuvista faktoista kirjoittaja on kirjassa korvannut omilla sanoillaan. Hän myös kivalla tavalla ikään kuin puhuu välillä Saimalle Karjalan kannaksen murteella. Samaa murretta Saima itsekin todennäköisesti puhui.
Kaikki on lähtenyt liikkeelle siitä, kun Seilin saarella olevasta kivenkolosta on löytynyt peltinen rasia täynnä lasipurkkeja, joissa on pieneksi paketeiksi taiteltuja kirjoitelmia. Kirjoittaja on ne hyvin huolellisesti pakannut ja ilmeisesti tarkoittanutkin jälkipolvien löydettäviksi ja käynyt piilottamassa paikkaan, jossa ne ovat hyvin säilyneet näihin päiviin asti. Oliko kirjoittaja Saima vai joku muu?
Kirjassa on paljon tietoa Suomen lähihistoriasta ja varsinkin psykiatristen potilaiden hoidon historiasta ja psykiatrisen hoidon kehityksestä. Ja epäinhimillisestä kohtelusta ja hoitomenetelmistä, esimerkiksi pakkosteriloinneista ja lobotomiasta rotuhygienian nimissä sekä hoidossa käytetyistä aineista. Kirja on toteutettu kuitenkin tietynlaisella ”lempeällä” tavalla. Kamalien totuuksien lukeminen ei ahdistanut, järkytti kylläkin.
Ajan käytäntöjen ja asenteiden mukaisesti Saiman koko olemassaolo haluttiin kieltää ja hänen sukunsa hävitti hänet tietoisuudestaan, varsinkin jälkipolvilleen. Saiman veljien ja sisarten jälkipolvet eivät näihin päiviin asti olleet lainkaan tietoisia tällaisen tädin ja isotädin olemassaolosta.
Tällä vuosikymmenellä Saiman kohtalo olisi toisenlainen. Rikoksen tehtyään hänet vietäisiin oikeuspsykiatriseen hoitoon, jossa hän terapian ja lääkityksen avulla oppisi ymmärtämään omaa sairauttaan ja saisi ehkä palata itsenäiseen elämään, jossa saisi tarvitessaan yhteiskunnan tukea.
Jokaisena aikakautena toimitaan sen hetkisen parhaan tiedon mukaisesti. Sadan vuoden päästä mahdollisesti kauhistellaan niitä menetelmiä, millä psykiatrian alan potilaita tänä päivänä hoidetaan. Tai sitten jotain muuta. Säilyvätkö arkistot kenties paremmin tai huonommin kuin Seilin sairaalan arkistot, sen saavat tulevat polvet nähdä.
Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Niin miten paremmin vielä voisi muuttua psyykkisesti sairaiden hoito, huomattavasti paremmin on nyt kuin seilin aikaan, se vain että lääkkeitä pumpataan isot määrät tänä päivänä, niin että ihmisestä tulee miltei pysähtynyt paikalleen. Niin ohjelmaa on joskus tullut telkkarista, ja täällä paikallisessa lehdessä on ollut isot aukeamat sieltä juttua, kerran olen siellä käynyt, vesibussit vie sinne, ja opastetut kierrokset myös on kesäisin. kyllä tuon kirjan lukisin, mut en ole saanut aikasiks hakea kirjastosta.
VastaaPoistaJos silloin olisi ollut korona, niin olisiko kaikki sairaat viety sinne?
Kiitos kommentistasi. Voi hyvin olla, että koronapotilaat olisi siihen aikaan hätäpäissään kuskattu Seiliin.
Poista